Viikonlopun tunnelmia.

Yleensä valitsen kirjoitushetkeni tarkoin ja varmistan että ympäristö on rauhallinen kirjoittamista varten. Tällä hetkellä tekee mieli kirjoittaa mutta rauhaa ei tämä ympäristö ole nähnyt; Poika ajaa äänekkäästi junaradalla, tyttö vinguttaa koiran lelua suurella teholla ja koira haukkuu liian korkealla vinkuvalle lelulle. Äänirumba on valmis. Harmi ettei tämä käsittämätön meteli välity blogin läpi. Kaikesta huolimatta katsotaan mitä saan ajatuksistani irti tämän metelin läpi. Kokeiltavahan se on tätäkin.

Aika oireetonta on ollut yhä jatkuvaa väsymystä lukuunottamatta. Jalkojen särkyä on ilmennyt nyt parina päivänä mutta en tiedä johtuuko sytoista vai kenties jostain muusta, mutta ovat oireina todella lieviä. Tuntuu oikeastaan enemmän siltä että jalat vain väsyvät helpommin kuin normaalisti. Nenäverenvuotoa on ilmennyt ja vatsa on pahemman kerran jumissa. Suosittelen lämpimästi kaikille sytorumbaan alkaville erittäin tehokkaita vatsansuojalääkkeitä kehiin ajoissa. A-J-O-I-S-S-A.

Ne edellisessä kirjoituksessa hehkuttamani "merkkarit" ovat nyt näyttävästi ollut virheostos. Tuntuu että pussi kestää loputtomiin ja suussani on nyt viimeisen kolmen vuorokauden aikana muljunut lähes tauotta merkkari. Menin vielä eilen Apassionata - tunnelmissani ostamaan uuden pussin edellisen vihdoin loputtua. (Ei se ensimmäinen siis loputtomiin kestänytkään mutta tämä toinen näyttää kestävän) Kuinka ääliö voi ihminen olla? Hampaani sanovat sopimuksensa irti varmaan tuossa tuokiossa. Sitä odotellessa...

Kävimme siis tosiaan tyttäreni kanssa eilen katsomassa Apassionata - shown Hartwall areenalla. Oli aivan käsittämättömän upea show. Haluan ehdottomasti ensi vuonna uudelleen. Hevosikävä nosti vahvasti taas päätään ja olisi ihanaa päästä taas ratsastamaan. Tähän hetkeen sopisikin ihanan terapeuttinen issikkavaellus uskomattomin talvimaastoin <3

Tässä pieni tunnelmaotos eiliseltä:

Apassionata 2013 

Menimme esityksen jälkeen mummuni luokse yökylään ja saimmekin taas mitä mainioimman ilta-, sekä aamupalatarjoilun. Oli taas niin mukavaa höpötellä mummun kanssa ja huikeinta on kuulla aina tarinoita siitä ajasta kun mummuni on ollut nuori ja kauhistella näitä kuuluisia "kuinka hiihdimme kouluun kesät-talvet" -kategorian juttuja ;) Ei sitä vain pysty välillä käsittämään miten erilaista on aika ollut.

Torstaina on tiedossa onkologin tapaaminen enkä oikeastaan tiedä mitä siellä käsitellään. Kai sen tarkoitus  on olla jonkinsortin välietappi jossa käydään yleisesti hoitojaksoa tähän asti läpi. Nähtäväksi jää mutta oikein mielelläni olen tapaamiseen menossa.

Sytostaatit lähenevät loppuaan ja ajattelin juhlistaa sytojen loppumista jonkin sortin "välijuhlalla" kunhan viimeinen tiputus on takana. En ole tosin vielä päättänyt mitä tällainen välijuhla pitäisi sisällään. Jotain extraihanaa <3

Nyt olen puhunut tältä päivältä pääni tyhjäksi ja on aika toivottaa kaikille mukavaa illanjatkoa <3