Fysioterapia takana ja tuon tullessani hyviä uutisia. Tämä näyttäisi jäävän viimeiseksi käynniksi ainakin kiristyksien osalta. Mikään ei enää kiristä eikä purista. Nyt täytyy vain toivoa ettei uusia vaivoja leikatulle puolelle tule. Jippii! :)
Luin äsken äärimmäisen hyvän artikkelin Helsingin Sanomien verkkosivuilta ihmisten onnellisuudesta. Otsikkona oli: "Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan". Linkki artikkeliin löytyy TÄSTÄ. Kirjoituksessa oli erittäin hyvin sanottu seuraava lause: "Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu." Allekirjoitan lauseen täysin.
Voi olla, että saan nyt mielipiteelläni aikaan tunnemyrskyn, mutta olen aina ihmetellyt miksi ihmiset yleisesti valittavat niin paljon milloin mistäkin. Mitä sillä saavutetaan ja miten se voi helpottaa vaikeasta tilanteesta selviämistä?
Olen ollut pääpiirteittäin itse positiivisesti ajattelija aina, enkä jaksa jäädä murehtimaan elämän pieniä vastoinkäymisiä. Sairauteni myötä olen oppinut asiasta vielä lisää, eikä näinkään iso asia kuin rintasyöpä ole saanut positiivista mieltäni horjumaan kovinkaan montaa kertaa. Voin sanoa olevani todella onnellinen - syövästäkin huolimatta.
Elämässä on niin paljon mahtavia asioita joiden takia kannattaakin olla onnellinen. Omat "kannattimeni" ovat perhe, ystävät, (mukaan lukien vertaiseni)koti ja työpaikka jossa viihdyn. Minua odottava opiskelupaikkakin on vain suuri bonus tässä kaikessa.
On paljon muutakin mikä minut tekee onnelliseksi, mutta lista on niin pitkä ettei blogini kirjoitustila riittäisi niiden luettelemiseen. En minäkään suinkaan täydellinen ole ja tottakai on huonojakin hetkiä, mutta niihin ei pidä jäädä makaamaan vaan löytää kaikesta hyviäkin puolia - vaikka sitten mustalla huumorilla.
Neuvoni siis kaikille on, että elämästä pitää nauttia koska aika on rajallista. Kurjimmastakin suosta nouseminen helpottuu huomattavasti kun laitetaan asenne kohdilleen.
Näihin tunnelmiin <3
Ihana postaus!
VastaaPoistaAjattelen samalla lailla ja pitää nyt tunnustaa, että erään entisen työkaverini olen pikkuhiljaa jättänyt "kyydistä", kun en kertakaikkiaan jaksanut sitä valitusvirttä aina, kun tapasimme.
Jotenkin tuntui, että oli itsellä aina kauhean paha olla, kun oli tunninkin kuunnellut...tuntui, kuin hän olisi imenyt ilon minustakin.
Siispä positiivisuus kunniaan <3
PoistaHei Nunnuliina ,luin juuri blogiasi ,ja ajattelen Sinustajuuri samalla tavalla ,en muuten ole koskaan nähnyt että näkisit elämässä jotain ikävää ,osaat aina löytää ne positiiviset puolet , sillä onhan jokaisen elämässä vastoinkäymisiä ,mutta onnellisuuden löytäminen elämästä ,on niin suuri voimavara. Kyllä sinä selviät elämästä tällä elämänkatsomuksella niin hyvin , onhan meidän jokaisen elämässä niin paljon hyviä asioita ,kunhan emme katso liian kauaksi .Kiitos Nunnuliina siitä että osaat suhtautua elämään niin suudella rakkaudella .elämähän on lahja ,meille kaikille ,nauttikaamme siitä niin kauan kuin sitä on ! Rakkaudella mummo .
VastaaPoistaKiitos mummu <3 Muistahan, että kyllä tämä asenne on varmasti sieltä sinulta asti tullut. Enpä muista koska olisi mummukaan murhettaan näyttänyt :)
PoistaAamen <3
VastaaPoista-n
Mä olen yrittänyt aina olla positiivinen, ja mulla ei paljoa ole ollutkaan koskaan syytä valittaa, mutta silti mä jään kakkoseks sun positiiviselle asenteelle :). Oot kyl iha mahti! Kyllä on ihmisillä paljon opittavaa sulta :).
VastaaPoista