Niin ihana tiistai kääntyi aivan päinvastaiseksi lähtiessäni hakemaan tyttöä luokkakaverinsa syntymäpäiviltä. Kesken matkan nimittäin poikani oksensi takapenkille kuudesti yhden reissun aikana. Mieleni tekisi kuvailla yksityiskohtaisesti sitä tavaran määrää, mutta säästän teidät siltä kamaluudelta. Sen verran voin sanoa että auton takapenkillä on yllättävän paljon pieniä koloja johon nestettä pääsee valumaan..... Katastrofin tästä tilanteesta teki oksennuksen sijainnin lisäksi se että mies oli työmatkalla toisella paikkakunnalla tarkoituksenaan palata kotiin vasta keskiviikkoiltana. Poika ei tietenkään ollut keskiviikkona päiväkotikunnossa ja itselläni oli taas viimeinen sytostaattitiputus aamulla. Mies siis joutui palaamaan kotiin suunniteltua aiemmin.
Tiistai-ilta meni siis autoa siivotessa ja mies jatkoi hommaa sitten vielä keskiviikkona. Verhouspesuun käy kuitenkin auton tie ja siitähän pölähtää useamman sadan euron paukku. Olisihan näille pienille sairaspäivärahoille muutakin käyttöä ollut....
Mutta tämä on vain elämää ja raha vain rahaa joten eiköhän täältä taas nousta :)
Viimeinen syto on takana ja nyt on pakko myöntää että voittajafiilis on vallannut kehoni ja mieleni. Eilinen päivä oli tuskainen. Voin pahoin ja olin väsynyt mutta pääsin simahtamaan yöunille jo ennen yhdeksää joten sain oikein maittavat yöunet. Tänään heräsin virkeänä pitkän yön jälkeen ja ilman karmeaa pahoinvointia. Nappasin pahoinvointilääkkeet ennen ylösnousua ja sen myötä jaksoin käydä koirankin kanssa puolen tunnin peltolenkillä. Ulkona paistaa aurinko joten päivä ei oikeastaan voisi olla parempi.
Kuten aiemmin mainitsinkin tällä kertaa minua tukemassa oli rakas oma isi:
Kiitos isi <3
Nyt olo on helpottunut ja seuraava kuva kuvastaakin tunnelmiani vielä lisää:
 |
| Väsynyt mutta onnellinen |
SINNE JÄI SYTOSTAATIT ja takaisin ei ole tulemista! Nyt nokka kohti sädehoitoja ja täsmähoitoja - ilman kammottavia sivuoireita!
Kiitos teille jotka olette tsempanneet minua niin valtavalla voimalla <3 Toistan itseäni mutta en tosiaankaan olisi tässä näillä fiiliksillä jos ette olisi olemassa!
KIITOS <3
Kivakiva, että sytot loppuivat! Itselläni tuntuu, että joka kuurin jälkeen ikävän olon päivät ovat kestäneet pitempään, mutta minulla on se onni, että voin huilata, kun huilatuttaa - ei ole pieniä enää huomioitavana. Tsemppiä tuleviin päiviin ja jatkoihin sinulle:)
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta <3
PoistaIhanaa!!! :D
VastaaPoistaeikös!! :) <3
PoistaHuippua!
VastaaPoista<3
PoistaMahtavaa!! Liikutuksen kyyneleet tuli silmiin tekstiäsi lukiessa :) Paitsi se yrjöosio... :x
VastaaPoistaIhanaa lukea, että sinulla menee hyvin ja taas kerran täytyy todeta: sulla on mahtava perhe <3
Halit!!
Kata
Olen samaa mieltä <3 Kiitos!
PoistaOnnittelut sytojen loppumisesta! <3 Ihan mahtava homma! Vielä kun saat sädehoidot ja herceptinit, luulisi syövänperkeleenkin lannistuvan!
VastaaPoistaOlen lueskellut ja kommentoinut laiskasti, anteeksi. Täällä vain tuo Iso S on vissiin tarrautunut äitiini... joten energia ja jaksaminen on ollut aika lopussa.
Kiitos ja teille sinne myös kovasti kovasti voimia <3
PoistaMatka jatkuu! Vielä kerran onnittelut sytojen loppumisesta! :). Toivottavasti nyt päivät senkuin paranevat, ainakin kevät tulee kovaa vauhtia, lähtee arjen harmauskin!
VastaaPoistaKiiiiitos <3
PoistaHeips!
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi alusta alkaen, välillä nauraen ja välillä itkien! Osaat kirjoittaa hyvin rehellisesti ja avoimesti, tunteesi kykenee lukemaan! Sinulla on aivan mahtava perhe ja tukiverkko ympärilläsi :) Asenteesi ja suhtautumisesi sairauttasi kohtaan on aivan uskomaton!
Aivan mahtavaa että sytot on nyt ohi ja hoitojen osalta alkaa helpompi vaihe! Onnea siis paljon ja toivottavasti juhlat siitä edestä ovat sen mukaiset :D
Iloista kevättä Sinulle ja koko perheellesi! Aurinkoisia päiviä :))
T: Maisa
Kiitos kovasti kannustavasta kommentistasi. Nämä lämmittävät mieltäni <3
Poista