Aurinkoista sunnuntaipäivää! Kävimme miehen kanssa perjantaina nauttimassa keväisestä ilmasta peltolenkillä ja tässä yksi fiilistelyotos auringon aiheuttamasta mielihyvästä:
 |
| Nuuh... haistuu keväältä! |
Kesken matkan oli vain pakko pysähtyä, ottaa pipo pois päästä ja nauttia kevään fiilistä oikein koko kropalla kaljua myöten. Tiedättekö miten vapauttava tunne se on? Jos ette, kokeilkaa joskus... ja hullutelkaa vaikka vähän pienellä tanssilla <3 (Ei nyt välttämättä hiuksia tarvitse ajaa ....)
Pakko jakaa teille yksi tapahtuma viikonlopustamme jossa tapahtuman tarkoitus on kertoa teille siitä hetkestä, kun tuntuu ettei miehestä ole tarpeeksi suurta tukea näin vakavankaan asian äärellä ja miten ketkuja miehet osaakaan olla.
Pohjustan hieman asiaa kertomalla että mieheni on hyvin perus suomalainen mies joka puhuu ja pussaa vain sen verran kuin on pakko. Tiedätte varmasti minkälaisesta miehestä puhun... Joskus heidänkin on kuitenkin laitettava itsensä peliin pitääkseen vaimo saman katon alla.
Sain "matkaan kuuluvan" tunnemyllerryksen keskellä perjantaista päivää. Olin loukkaantunut miehelleni ja avauduin hänelle siitä ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut sairaudestani tai sen aiheuttamasta tunnemylläkästä jota käyn ajoittain läpi. Samaan hengenvetoon puhisin etten enää edes halua kertoa hänelle näitä fiiliksiä koska tuntuu ettei hän edes kuuntele minua. Mies vakuutti lyhyesti ja ytimekkäästi että olen väärässä: "No äläs nyt.... ei se niin ole" - sen enempää selittelemättä. Repesin itkuun ja toistin tuntemuksiani kunnes mies sai minut vakuutettua että ilman muuta minun tulee kertoa hänelle syöpään liittyviä tuntemuksia ja asioita. Ja ilman muuta hän on kiinnostunut ja on kyllä kuunnellut huoliani oikein ajatuksella. Näillä puheilla rouva oli taas tyytyväinen. Kunnes....
Myöhemmin päivällä mies tuli luokseni, halasi minua ja ylpein elein polleasti kysyi minulta (muka) kiinnostuneena: "Noo miten on sädehoidot mennyt?". Katsoin miestäni epätodellisen ilmeen kera ja purin hammasta. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kunnes sain suustani vain parkaisun: "MITKÄ SÄDEHOIDOT???? EI MULLA OLE SÄDEHOIDOT VIELÄ ALKANUTKAAN JA TIETÄISIT SEN JOS OLISIT KUUNNELLUT" Tässä kohtaa huutokonserttiani mies repesi jo nauramaan tajutessaan epäonnistuneensa totaalisesti. Ajatus oli kaunis mutta toteutuksessa olisi ollut parantamisen varaa. Pakko myöntää että vaikka tässä oli valmiit ainekset "mielensä pahoittamiseen" niin sain tästä tapahtumasta niin makeat naurut lopulta itsekin ja se todella pesee huonot fiilikset mennen tullen.
Mutta mitä mies oppi tästä? Ei todennäköisesti yhtään mitään :)
Mitä treeneihin ja ruodussa olemiseen tulee niin olen ollut flunssassa ja sen myötä "rappiolla" koko viikonlopun. Nyt flunssa alkaa pakenemaan ja toivon pääseväni ruotuun taas huomenna. Pientä morkkista ilmassa mutta huomenna uusi viikko ja uudet kujeet.
Kiitti ja kuitti <3
Olen sinua vanhempi ja osaan kyllä vieläkin heittäytyä ja nauttia elämästä....:)
VastaaPoistaTiedän todellakin millaisesta miehestä puhut... Meidän rakkaista Miehistä...♥
Juuri näin <3
PoistaHeips,
VastaaPoistaJätän minäkin ensimmäisen kerran jälkeni blogiisi jota olen jo hyvän tovin lukenut =). Miehet...Tiedän muuten aivan tasan tarkkaan tuon tunteen ja ajatukset! En sairasta mitään vakavaa, "vain" toisen lapsen pieleen menneen synnytyksen takia tullutta vaikeeta selkävauriota. Tämä henkeä uhkaamaton sairaus/vaiva on vaan pistänyt koko elämän ja arjen uusiksi, sillä kärsin 24/7 kovista hermmokivuista.
Noh, anyway, ne miehet... Olisi yksi jos toinenkin sana sanottavana, mutta sinä kiteytit kyllä asian todella hyvin, kiitos päivän makoisista nauruista =D. Toi on niin tota, eihän sille lopulta voi muuta kun nauraa ;).
Kiitos kommentistasi ja tsemppiä ikävältä kuulostavan vaivan kanssa <3
PoistaNiinpä, ne miehet... Ikuisia putkiaivoja, mutta niin rakkaita kuitenkin :D
VastaaPoistaOnnea ja iloa tulevaan viikkoosi toivotteleepi Kata :)
Juuri näin <3 Kiitos samoin!
PoistaTaas niin mahtava kirjoitus. Täytyy myöntää että itse en olisi noin positiivinen mieheni kohtaan mutta on niin niin totta. Miehet ovat tuollaisia. Tsemppiä alkaviin sädehoitoihiin.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMe miehet... <3. Tunnistan hieman itseäni, vaikkakaan en ihan noin pahasti ole vielä mokannut. Mun ongelma on se että mä luulen kuulevani/kuuntelevani mut sit en oikeasti kuulekkaan mitään. Ja sitä myöten saan minäkin kuulla kunniani aika usein... Mut hienoa että tämä tilanne ratkesi nauruun <3 :D.
VastaaPoistaNiin me naisethan olemme aivan täydellisiä ;)
Poista(Avio)miehiä ei ole tehty kuuntelemista varten. Ne vaihtaa lamppuja, virittää autojaan, tekee töitä ja sen semmosta. Miestä ei voi ymmärtää, mutta kun muistaa että ne on eri planeetalta, niin ei pety.
VastaaPoistaNaista ei ymmärrä kuin nainen.
Anonyymi, yli 30 v aviossa