Kaikki on hyvin!

Onpahan venynyt kirjoitustauko luvattoman pitkäksi!

Eilen oli taas perinteinen Herceptin -tiputuspäivä ja lähdin "nauttimaan" tästä hetkellisestä pötkötyksestä ihan yksin. (Niin kuulitko Pauliina... iiiihan yyyyypö yksin - voi minua ;)

Olin suunnitellut jo jonkin tovin muistavani lääkehoitajaani jotenkin ja koska edellisellä kerralla oli tullut puhetta meidän kanoista (joista hän oli kovin innoissaan) päätin viedä hänelle kennon tuoreita, oman kanan munia :) Kovin tuntui tykkäävän! Jes! <3

Hyviä uutisia myös "tissirintamalta" sillä saan mahdollisesti ensi viikolla ns. tarratissin! JIHUU! Tarratissi on muuten lähes samanlainen irtoproteesi kuin muutkin omistavani, mutta (kuten nimestä saattaa päätellä) siinä on tarrapinta joka kiinnitetään suoraan ihoon. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikki liivit tarvitse olla proteesiliivejä vaan voin käyttää aivan tavallisia rintaliivejä! JIHUU!

Sopii toki vain toivoa että tissin liimapinta on hyvä, ettei käy ohraisesti ja kumartuessa kuuluu "pläts" ja tissi löytyneekin jonkun toisen henkilön nenän alta... UPS!

Tiputus itsessään meni OIKEIN mielekkäissä tunnelmissa, sillä olin saanut juuri hyppysiini Bikini Challenge -valmennusohjeet! Voi sitä riemua kun sairaalasängyssä pötkötellessäni (ja karkkipussia rapistellessani) luin ohjeita intopiukeena. Odotin malttamattomana, että pääsisin kotiin suunnittelemaan ensi viikon treeni-, ja ruokaohjelmaa aikatauluihini sopivaksi! Voi ETTÄ! <3

Normaalisti olen mennyt Herceptin -tiputuksesta suoraan kotiin parin tunnin päiväunille, mutta tällä kertaa oli liikaa intoa tämän valmennuksen kanssa, joten en todellakaan malttanut nukkua... Illalla uni tulikin sitten jo kymmeneltä samantien kun pötkähdin sänkyyn.

Nyt kun valmennusohjeet ovat siis hyppysissäni, olisi loogista alkaa kenties noudattamaan ja kokeilemaan niitä saman tien, mutta ei ei ei - minun kohdallani se aloitetaan vasta kun on PAKKO! Tämä tarkoittaa siis aivan käsittämätöntä mässäilyviikonloppua ja maanantaina sitten ruotuun.

Mitä tämä mässäilyviikonloppu sitten todellisuudessa tarkoittaa?

No sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että lähden ystäväni (joka myös BC-valmennuksessa) kanssa oikein Helsinkiin asti lauantaina ensin nautiskelemaan ihan järjettömät mäkkärimätöt (jonka jälkeen lasillinen viiniä ja odottelemaan että pahin ähky hellittää) ja päivän kruunaa retki Kakkugallerian KAKKUBUFFETTIIN = kakkua NIIN paljon kuin jaksat syödä! Ultimaalisen upea päivä siis tiedossa ;)

Jos näillä eväillä ei sitten jaksa 10 viikon treeni/nälkärääkkiä niin ei sitten millään!

Pöllö näyttää mikä on viikonlopun paras treeni!

Sitten lisää huikeita tunnelmia! 

Keskiviikkona sain yhtäkkiä ihan mielettömän henkisen "hyvänolontunteen" ja kävin oikein perinpohjin miettimään, mistä se johtuu... Ryntäsin tietokoneelle ja ajatukset pulppusivat taas runon muotoon. Pahoittelut niille, jotka ovat jo läpeensä kyllästyneet näihin iänikuisiin "ralleihini" mutta täältä pesee kuitenkin:

Tänään havahduin huomaamaan
on aika edennyt sukkelaan
Ei pääse syöpä ainiaan
mieltäni enää valtaamaan

Mieletön tunne kun huomasin sen
toi tullessaan suuren helpotuksen
Suurin taakka takana päin
vihdoinkin taas elän näin

Uudet haasteet ilon tuottaa
itseensä vain täytyy luottaa
Elämä rajusti vain opettaa
jotain sen täytyy tarkoittaa

Onni olkoon tässä ja nyt
olo kuin uudesti syntynyt
En murehdi tänään huomista
vaan hymyilen ja nautin arjesta

Muistattehan tekin siellä
pysyä sillä ilon tiellä
Kiittää tuestakin haluan nyt
en tähän yksin olisi pystynyt 

Tänään sitten kuuntelin vielä Anna Puun levyä ja miten osuva biisi sieltä löytyikään tähän hetkeen. Erityisesti kohta:

"Tulkoon mitä vaan tai jääköön tulematta.

Kaikki on hyvin.

Kaikki on hyvin."

Anna Puu - Hyvä hetki <3

Liikunnan haasteita!

HIPPULA hei ja vaikeat aamuherätykset!

 Olipa kertakaikkiaan vaikea nousta tänään sängystä alkavaan viikkoon. Lomarytmi oli jäänyt pahasti päälle ja sehän tietää ahkeraa iltavalvontaa ja sen myötä tiukkaa aamu-unta. Ei sopine työarkeen! Tästä se taas lähtee kunhan tajuan lähteä ajoissa vain nukkumaan.

Nyt on kuulkaa myös sellainen tilanne, että lomalla jäi liikuntapuoli aivan nolliin - tai no kävinhän minä hölkkäämässä huikeat 17 minuuttia Powerparkin leirintäalueella ;) Tässä sitä nyt sitten taas vannotaan uutta alkua tälle liikuntainnolle ja yritetään lunastaa lupaukset.

Haastoin siis itseni ja ilmoittauduin Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennukseen ja 5.8. alkaen seuraavat 10 viikkoa elän jossain aivan muussa maailmassa kuin tässä nykyhetkessäni. Hyvästi herkut ja löhöpäivät - tervetuloa terveellinen ruokavalio ja järjetön liikuntaspurtti! Katsotaan mihin syöpämuijasta on ;)

Haluan pitää edes jonkinlaista pientä "treenipäiväkirjaa" ja mietinkin, että pitäisikö minun perustaa uusi blogi  vain BC -höpötyksiä (ja omia muistiinpanojani) varten kunnes sitten taas tulin järkiini ja tajusin että tämä blogihan on minun elämää TÄSSÄ JA NYT ja se mitä minun elämässäni on meneillään, kuuluu juuri tänne <3 Eihän tämä blogi tähän päivään mennessäkään ole koostunut pelkästään aiheesta:

Siispä 5.8. alkaen, kymmenen viikon ajan päivityksissäni tulee olemaan myös ripaus treenipäiväkirjaa. Koittakaa siis kestää!

Olen myös ilmoittautunut ystävieni kanssa Midnight Runille (31.8.2013) enkä todellakaan vielä tiedä miten ajattelin juosta 10 km ja pysyä vielä hengissä? 

Aloitin harjoittelun lauantaina ystävieni kanssa 4 km yhteislenkillä ja loppumatkasta hyydyin totaalisesti... Vaan mitä tekee yksi rakkaista ystävistäni - jättäytyy vauhdin huumasta ja juoksee luokseni, ottaa kädestäni kiinni ja sanoo: "Jaksat kyllä! Me jaksetaan!" Ja niinhän me sitten jaksettiin <3

Sitähän se on ollut koko sairauteni(kin) ajan - ystävät tukevat ja heihin voin aina turvautua! 

Kiitos murut että olette olemassa <3 Kyl te tiiätte....

Nyt olen sitten valmistautunut tuleviin juoksuharjoituksiin uusin varustein. Kävin tänään ostamassa itselleni uudet juoksukengät, kännykkävyön käsivarteen, sekä juoksuvyön kera neljän pienen juomapullon! Mahtava setti kertakaikkisesti ja koko lenkin kruunasi tietysti kuulokkeet (ja Spotify). En edes ymmärrä miksi ihmeessä olen koskaan juossut ilman musiikkia? Ilmankos on maalaismaisemat tuntuneet yksitoikkoisilta, mutta annas olla kun korvissa rokkaa Bonnie Tyler - Holding out for a hero, ei voi kuin viuhtoa hyvällä fiiliksellä eteenpäin!

Kopukat

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä koko setin kruunasi vielä koiran kanssa "ehdoton" juoksuvyö, joten kädetkin saivat huitoa täysin vapaana koko lenkin ajan (ja koira tietysti avitti ylämäet;)

Nyt lähtee sitten samalla Kinan kertyneet kesäkilot ja syöpämuijan kunto kohti korkeuksia <3

Hikinen syöpämuija

Nauttikaa ja tehkää asioita joista tulette onnelliseksi <3 

Voi ihana viikonloppu ja kestävä vanhanajan rakkaus!

Kirjoitusväli on hieman venähtänyt pitkäksi, mutta mitäpä sitä lätisemään jos ei ole suurempia asioita mielenpäällä :)

Viikonloppu on mennyt varsin iloisissa tunnelmissa. Perjantaina lähdin käymään mummuni mahtavilla "parvekelettukesteillä" ja saatiin kuin saatiinkin "suut makiaksi" täydellisistä lätyistä! Vasta kotiinpäästessäni (facebookin ansiosta) tajusin, että mummuni täytti samana päivänä 83 -vuotta ja minä urpo olin unohtanut koko homman!! Siellä me siis "vietimme" mummun syntymäpäiviä lettukestien merkeissä ihan tietämättämme, että olimme synttärikekkereillä! Soitin toki illalla asian hoksattuani mummulle ja puhelu koostui lähinnä pahoitteluista ja onnitteluista! Mummu ei tapansa mukaan pistänyt unohduksesta pahakseen ja mieleeni jäi puhelusta vain iloiset sanat: "Onpa ihanaa olla näin vanha" <3 Siitä minäkin iloitsen - supermummustani <3

Eilen sitten kokoonnuimme rakkaiden ystävieni kanssa yhteen ja keksimme puuhaa koko päiväksi (sekä yöksi.) Aloitimme päivän yhteislenkillä, saunalla ja mitä maukkaimmalla ruoalla. Sen jälkeen olikin sitten aika sihauttaa Fresitat auki ja siemailla kuplivaa maailmaa parantaen! Ilta koostui sitten naurusta, karaokesta ja tanssista - täydellistä <3

Ihanat pikku sekopääni <3

Jälkkäriherkkuja

Pakko kuitenkin kertoa iltani hyvän mielen kohokohdasta: Ravintolassa jalalla koreasti pisti myös aivan ihana vanha pariskunta kaikkien nuorten keskellä. Voi sitä iloa ja riemua ja vanhanaikaista tanssityyliä kun mies nauraen vei vaimoaan pitkin tanssilattiaa henkselit heiluen! Suomiräppi oli varmaan ainoa musiikkityyli jolloin lepäsivät ja kaikki muut kompit mennä viuhtoivat vain :) Näky oli niin ihana ja eritoten puolison kunnioitus joka huokui heidän yhteisistä tansseistaan oli kadehdittavaa! 

Minun lörppäsuun oli kyllä pakko käydä sanomassa tälle ihanalle pariskunnalle miten onnellinen näky he olivatkaan <3

Ei tänäpäivänä enää paljon tällaista näe!

Sen sijaan naiset pyörittelevät pyllyjään piukoissa mekoissa ja miehet kamalassa kaasussa heiluvat (ja lääppivät) takana suomiräppärin jollottaessa taustalla - JOU!

 Viikonloppu siis takana ja ei tämä hullumpi loman lopetus ollut laisinkaan! Huomenna taas uudella energialla työpöytää kohti ja torstaina pukkaakin sitten (TAAS?) herceptin päivää!

Ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle <3

Tunnustuksia ja heräämisiä!

Ihanaa kun lomaa riittää vielä kotopuoleenkin ja nyt saa vihdoin tehdä niitä rästihommia mitkä jäävät helposti arjen jalkojen alle. Loppuloma koostuukin siis kodin siivouksesta, pyykkäämisestä jne... Ihan mukavaa puuhaa, kun on aikaa tehdä tätä kunnolla! :)

Olen taas iloisin mielin lukenut teidän lukijoiden kannustuksia sekä facebookista, että myös täältä blogin puolelta. Se on hatunnoston paikka teille rohkeille, jotka julkisesti tulette kannustamaan ventovieraan (vähän sekopäisen) syöpämuijan koettelemuksia!

Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja tämä on oiva tapa jakaa hyvää fiilistä syövästä huolimatta ja toivottavasti lievittää muiden pelkoa syöpää kohtaan. Syyt miksi tätä teen, ovat siis selvät! Siltikin joskus tulee hetkiä, jolloin ahdistun tästä kaikesta. Ahdistun hetkellisesti siitä, että olen avannut elämääni näin paljon julkisesti. Näinä hetkinä minun tulee miettiä niitä todellisia syitä miksi tätä teen ja miettiä tarkoin onko blogini luonne muuttumassa?

Myönnän, että siirtyessäni facebookkiin tulin hetkellisesti "ahneeksi" ja innoissani tuijotin tykkääjämäärien kasvua! Mitä enemmän - sen parempi! Lopulta kuitenkin ymmärsin itsekin, ettei tämä ole enää blogini ydin. En tee valtavalla tykkääjämäärällä yhtään mitään, jos tykkääjät eivät ole oikeasti kiinnostuneet blogistani, rintasyövästä, tai auttamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia. Ei siis se määrä, vaan se laatu ;)

On tietenkin valtavan hienoa, että "sana leviää" ja täten tavoitan toivottavasti juuri ne vastasairastuneet ja heidän läheisensä, jotka voivat saada eväitä omalle matkallensa, mutta samalla pelästyin omaa reaktiotani tästä "suuruudenhulluudesta". Heräsin jopa miettimään, että olenko hyvän asian puolesta kääntynytkin julkisuudenkipeäksi? Tämä hetki oli ehkä kaikista ahdistavin! Ymmärsin vasta, miten paljon elämästäni olen jakanut ja pelkäsin "pienen julkisuuden" muuttaneen blogini tarkoitusta!

Kävin kuitenkin tämän "prosessin" päässäni läpi ja palasin takaisin maanpinnalle - tekemään tätä itseäni ja muita vastaavassa tilanteissa olevia varten. En sitäpaitsi usko, että olisin näin vahvana ja onnellisena ilman ulkopuolista - eli teidän tukeanne! <3

KIITOS (ja anteeksi hetkellinen mielenhärö) <3

Olen kuitenkin suunnitellut päättäväni Kutsumaton vieras -blogin tämä vuoden lopussa, mikäli saan puhtaat paperit 1-vuotiskontrollista. Nähtäväksi jää miten vaikeaa kirjoittamisen lopettaminen tulee olemaan.... En kuitenkaan jaksa murehtia tätäkään etukäteen :)

Sitten arkisempiin ongelmiin - TUKKAKRIISIIN!

Oikeasti, tämä reuhka ei asetu MITENKÄÄN!! Tai oikeastaan ASETTUUHAN se - niin länään tuohon vinoon, ettei sen asentoa muuta millään tökötillä! Kiitos pyörteiden!

Tämän lisäksi se ei ole minkään värinen! EI MINKÄÄN! Vai onko se tyypillinen väri nyt sitten se "maantienharmaa?" ;)

Eikä muuten tee yhtään mieli ajatella positiivisesti: "mulla on sentään tukka"! 

Olen niin kauan haaveillut "luomutukasta" ilman värjäyksiä yms - mutta nyt tämä todella kaipaisi jotain uudistusta - JOTAIN! Mietin jo jotakin "kevytväriä" (onko sellaisia enää edes olemassa?) tai olisiko jotain edes hetkellisiä värejä jotka eivät kuluttaisi hiusta niin valtavasti kuin kestovärit?

Voi kun tähän saisi edes jonkun mallin väkerrettyä... grrrr!

SYÖPÄMUIJAA KIUKUTTAA! nii kerta! <3

Todistusaineistoa

Tässä sitten vielä vähän reissutunnelmia:

Kalajoki <3

Kaksi väsynyttä matkustajaa <3

HIRRRRMUsen ihanaa puoliviikkoa kaikille <3

Tapahtumarikkaita reissukuulumisia! :)

Lomaterveiset täältä Kalajoelta! Ilmoja ei ole pidellyt niin paljon kuin toivottiin, mutta kuitenkin sen verran että lomafiilis on edelleen korkealla - siellä missä pitääkin :)

Lomalle lompsahdus sai alkuun hieman negatiivista sävyä, kun tuo leikatun puolen kainalo on alkanut hieman vihoittelemaan. Kainalo tuntuu hieman turvonneelta ja on kipuillut jonkin verran. Tästä syystä heti alkumatkasta otin tehtäväkseni soittaa syöpäklinikalle ja tiedustella miten hommaa pitäisi lähteä hoitamaan. Sain tiedon, että päänmenokseni suunnitellaan fysioterapiaa, sekä lymfahoitoa vähentämään turvotusta. Tilaukseen laitetaan myös tukihiha turvotuksen hoitoa varten. On tässäkin taas melkosta riesaa tulossa, mutta vähällä ollaan olosuhteisiin nähden päästy joten ei passaa valittaa tästäkään!

Suuntasimme ensin kohti Seinäjokea (jossa en muuten ole koskaan käynyt) ja siellä majotuimme Omenahotelliin. Kaikki meni varsin kivasti ja kaupunkikin oli isompi kuin olin mielikuvissani ajatellut. Seinäjoesta ei siis kummoista kerrottavaa, sillä piipahdimme siellä vain yömajoituksen ajaksi.

Perjantaina "äksöniä" sitten riitti enemmäkin, sillä majoituimme hurvittelupäivän päätteeksi Powerparkin mökkialueelle vuokraamaamme tönöön. Tässä on kuulkaa nyt katastrofin ainekset, enkä tiedä mistä lähtisin tätä meidän melkoista showta purkamaan!

Noh... Ensinnäkin, olimme varanneet powerparkista siis kuvauksen perusteella ERITTÄIN tasokkaan mökin, jonka hintaan kuului sisäänpääsy Powerparkkiin. Hinta oli siis 260 e ja ajattelimme sen olevan melko kallis, mutta koska pääsisimme hurvittelemaan samaan hintaan, ottaisimme tämän tasokkaan mökin - kerrankos sitä - ajatuksella :) Paikanpäällä selvisi, että olimme ymmärtäneet väärin ja rannekkeet eivät kuulu hintaan. Totta tosiaan - eipäs tietenkään! Kyseessähän oli VAIN sisäänpääsymaksu..... Tämä siis tarkoitti 125 euron lisähintaa laskuun....

Eikä tässä vielä kaikki.....

Hurvittelupäivän päätteeksi ajattelimme lähteä ruokakauppaan ostamaan mökkiin ilta, sekä aamuevästykset. Jotta välttyisimme yllätyksiltä, mies kävi respassa tiedustelemassa mökin varustelua ennen kauppareissua. Meille kerrottiin, että mökissä on täysi keittiövarustelu. Kurvasimme kauppaan hakemaan mm. uunipizzaa, uunipatonkia, kalapuikkoja jne... ja kuinka ollakkaan mökkiin tullessamme pääsimme jyvälle karusta totuudesta: EI UUNIA - (eikä paistinpannua)

Soitto respaan ja siellä todella vielä väitettiin että me emme vain löytäisi uunia - "se on kyllä siinä lieden alla". Lieden alla oli jääkaappi, enkä saanut siitä uunia vaikka kuinka yritin ;)

Lopputilanne: 

Olimme maksaneet YHDESTÄ vuorokaudesta Powerparkissa jo 400 euroa ja meillä oli käsissämme raakaa pizzaa, uunipatonkeja sekä kattilassa paistuvat kalapuikot.

Mies muisteli, että camping alueella oli yhteinen keittiötila, jossa olisi uuni, joten mies lähti sitten kiikuttamaan AUTOLLA uunipatongit ja pizzat paistumaan leirintäalueen uuniin!

Ja hyvitys tästä mahtavasta episodista (josta myönnettäköön että osa oli tietysti omaa tyhmyyttä kun emme ymmärtäneet suomen kieltä) ranneke meidän 4 vuotiaalle ensi vuodeksi (arvo tasan 23 euroa)...

Täytynee sanoa että tulipahan KALLIS yö - ja viimeinen kyseisessä aparaatissa! :)

Sanottakoon kuitenkin, että Powerpark huvipuistona on mitä mukavin paikka - majoitusasiat (tai hinnat) eivät vain oikein tunnu olevan kohdillaan ;)

Eilen pääsimme sitten nauttimaan oikein tasokkaasta majoituksesta ja ruoista ystäväperheemme luona Limingan kunnassa. Tämä oli ensimmäinen kertamme kyseisessä kaupungissa, sekä ensimmäinen kerta juuri tämän ystäväperheemme luona, koska tutustuimme vasta toukokuussa Rodoksen auringon alla :) 

Meitä odotti pöytä täynnä uskomattomalla vaivalla väännettyjä kreikkalaisia herkkuja joten ilta koostui hyvästä ruoasta, seurasta, saunasta ja makoisista unista <3 Voisin sanoa että loman ehdottomin kohokohta!

On suuri rikkaus saada uusia ystäviä vielä tällä tavalla aikuisiälläkin! <3

Tänään hurautettiinkin sitten Kalajoelle ja vaikka alkuun sää näyttikin kolealta ja synkältä niin aurinko löysi kyllä tiensä lopulta "keskuuteemme". Kävimme sekä Kalajoen kylpylässä, että Jukuparkissa ja voin kyllä sanoa että kyseinen paikka yllätti todella positiivisesti! Ihmisiä ei ollut nimeksikään ja Jukuparkissa riitti toimintaa ihan vaatteet päälläkin!

Ainoa miinus, jonka Jukuparkille annan, oli eteeni (kuin tyhjästä) ilmestynyt ruskea köntti - sitä ihteään! 

OU SHIT!

 Tiedättekö sen tunteen kun painatte jalkapohjanne paskaa vasten ja kuinka se tursuaa varpaiden väleistänne sanoen samalla "truits"? Juu, en minäkään tiennyt ennen mutta nytpä tiedän! Ihan kokemus se tämäkin.... Hieman jäi kaivelemaan että oliko kyseinen töräys tullut kenties ihmisestä vai eläimestä.

Tässä oli nyt oikea loman tilannekatsaus ja täten toivottelenkin OIKEIN hyvillä lomafiiliksillä kaikille todella todella hyvää alkavaa viikkoa <3 Olen NIIN happy täällä reissun päällä, mutta kovasti odotan kyllä kotiinpaluutakin, koska kädet jo syyhyää työmaalle <3

NAUTTIKAA!!

Lomakuulumisia!

Loma on saatu alkuun ja oikeastaan paremmin ei olisi voinut loma lähteä käyntiin! Lähdin nimittäin kolmen päivän islanninhevosvaellukselle Rantasalmelle, paikkaan nimeltään "Järvisydän". Lyhyesti sanottuna AIVAN HUIKEA PAIKKA! <3

Ratsastus on ehkä parasta mielen terapiaa mitä maa päällään kantaa! Mielettömät maisemat, hyvä porukka, maukas ruoka, upea mökki, ihanat hevoset ja vauhdin huuma - siitä on täydellinen hevosloma tehty <3

Kuvia tulossa lisää kunhan saan ne ensin käsiini!

Tällä hetkellä siis uusia uutisia fiilispuolelta ei ole muuta kuin tätä onnentunnetta joka on täysin hevoshöpötysten ansiota! Onnea on olla hevostyttö <3

Huomenna syöpämuija lähtee suuntaamaan kohti Seinäjokea, Ala-Härmää, Oulua ja Kalajokea! Tämän loman tekevät mahdolliseksi sekä kissa-, kana, ja talovahdit, että myös koiramme "hovihoitaja" - Kiitos teille ihanille auttaville käsille <3

Päivitän Facebookkia loman aikana tiheämmin kuin blogia, mutta blogiinkin pyrin kirjoittamaan kerran lomani aikana! Malttakaa siis mielenne (ehheh ehhheh)

Nauttikaa elämästä, toisistanne ja arkisista pienistä asioista <3 

P.S - Kun tuoli kaatuu alta löytyy ihminen lattialta:

ja tämän siitä saa - mut hei - tämäkään tuoli ei vielä vienyt syöpämuijan henkeä vaikka pientä yritystä oli:

Pakarakin sai osumaa, mutta sattuneesta syystä en viitsi kertoa siitä teille kuvan muodossa ;)

LOMALLE LOMPS! <3

Luonnostaan pöpi ei viinaa tartte!

Mikä ihana viikonloppu takana! Eilinen ilta koostui mukavasti naapurin akkojen saunaillan tuomasta hyvästä fiiliksestä, extemporee uimareissusta ja päädyttiin siinä lopulta ravintolaan laulamaan ja tanssahtelemaankin! Pääsin kuitenkin lunastamaan lupaukseni "tipattomasta" ja olin kuin olinkin vesilinjalla koko illan - eikä muuten ollut lainkaan pöllömpi ilta. Tuli siis todistettua, että syöpämuijan syntymähumala todellakin riittää jotta hullutteluilta voi olla onnistunut (kun on vaan tarpeeksi pöpi) LISÄÄ näitä! <3

Tämä nyt kuulosti ehkä aavistuksen siltä, että syöpämuijalla olisi entisessä elämässään ollut jonkin sortin alkoholiongelma, mutta näin ei suinkaan ole. En ole oikeastaan koskaan käyttänyt alkoholia usein, enkä tosiaankaan paljon kerralla - mutta sen kerran kun mm. pari viikkoa sitten tuli kipattua kurkusta alas enemmänkin kerralla, oli siinä pieni herätyksen paikka - ja tämä herätyshän tuotti positiivista tulosta! Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan! Miten mahtava tunne ensinnäkin poistua ravintolasta oman auton rattiin, kun muut hoipertelevat järjettömiin taksijonoihin - aamun hyvästä olosta puhumattakaan! <3

KOKEILKAA!

Sitten ihan muihin juttuihin!

Katsokaas miten hyvällä mallilla tämä miehen rakentama "varasto" onkaan:

Ja tänään minä ketku sen keksin - tästähän tulisi kanoilleni oiva uusi koti - mies ei vain vielä tiedä sitä! Pitänee kohta alkaa vihjailemaan asian todellista laitaa, sillä haluaisin kovasti laittaa kanoille ikkunan tuohon eteen ;) (Eikä pelkoa että mieheni tätä kirjoitusta tulisi näkemään, sillä sanotaanko nyt niin, ettei hän ole blogini aktiivisimpia lukijoita - RONTTI )

Sitten liikunta-aiheisiin! Olettekin varmaan huomanneet, etten ole pitkään aikaan fiilistellyt liikunnasta aiheutunutta hyvää fiilistä. Johtunee vain ja ainoastaan siitä ettei ole ollut liikuntaa - eikä täten siitä aiheutunutta hyvää mieltä!  Pakkohan se on nyt ääneen myöntää, että olen näköjään pitänyt liikunnastakin taukoa ja mennä viuhtonut ihan muita puuhia! Huomenna alkaa kahden viikon kesäloma, joten tulevaan kahteen viikkoon EI myöskään tule mahtumaan kuntosaliharjoituksia. Koska aion kuitenkin kantaa seuraukset tästä laiskuudesta, menin ja ilmoittauduin Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennukseen!!! 

Ette kuulkaa usko miten vaikeat 10 viikkoa voi elokuussa olla! Haluan kuitenkin kannustaa itseäni vain ajatellen, että "olen selvinnyt pahemmastakin" - pystyn kyllä tähänkin! Kiitos yhdelle tukijalleni, joka nämä sanat minulle opetti (tosin ötökkäpelon yhteydessä - mutta päteehän se tähänkin? ;)

Täten toivotan teille hirrrveen hirrrveeen rrrailakasta sunnuntai-iltaa! Ja muistuttelisin taas että huomenna on _vain_ maanantai - eli älkää antako sen lannistaa koko pääkoppaa <3 

Priimaa priimaa!

Onkologin tapaaminen meni tänään erittäin mainiosti, sillä hänellä oli (odotetusti) erittäin hyviä uutisia. Sydämen gammakuvaustulokset ovat mitä mainioimmat, samoin EKG, sekä onkologin omin sanoin verikokeiden tulokset "täyttä priimaa" :) Ei siis huolta huomisesta! Herceptin -hoidot jatkuvat vuodenvaihteeseen saakka sovitusti. Mikä helpotus!

Keskustelimme myös tulevasta vuosikontrollista, jonka tulisi olla lokakuussa (kun leikkauksesta tulee vuosi täyteen) mutta lääkäri sanoi, että minusta otetaan vuoden lopussa TT -kuvat, joten samaan käyntiin voitaisiin laittaa myös vuosikontrolli (mammografia-, sekä ultraäänitutkimus) sekä lähete terveen rinnan poistoon. Kummastelin hieman tuota TT -kuvaa, että joko taas meinaavat työntää syöpämuijan putkeen ja kuvata koko kropan, vai oliko tarkoitus kuvata vain rinnan alue tulevaa leikkausta varten? Se jääköön nähtäväksi, mitäpä minä sillä tiedolla nyt teen? En niin mitään!

Tiedustelin myös rinnanpoiston mahdollista aikataulua ja onkologi kertoikin sen tapahtuvan varmasti ensi kesään mennessä.

BUHAHA syöpäperkele! Etpäs kohta pääse iskemään enää toiseen rukkaseen!!

Katselin tänään kuvia syöpämatkani alkutaipaleelta ja muistelin ihan ensimmäisiä tapahtumia. Yksi niistä oli hiusten lyhennys - ikäänkuin pehmeämpi lasku kohti kaljua. En ole ikinä omistanut oikeasti lyhyitä hiuksia, koska minulla ei ole ollut rohkeutta kokeilla. Kun sain syöpädiagnoosin, ystäväni äiti (kampaaja) soitti minulle ja toivoi saavansa leikata hiukseni ihan lyhyeksi. Annoin siunauksen kyseiselle toimenpiteelle ja olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Nyt kun löysin tämän kuvan pitkästä aikaa, tajusin että nykyinen hiusmallini ei ole kovinkaan kaukana tuosta "kokeilusta." IHAN huikeaa!! 

Mitä nyt tuossa on tummaksi värjätty, kiiltävä ja SUORA tukka, kun tällä hetkellä harmahtava, kuiva ja kihara ;) Mutta melkein on metri rannasta..... <3

Lokakuu 2012 - huomatkaa olalla lepäävä "dreenilaukku" :)

Olisiko siis aika kaivaa suoristusrauta ylähyllyltä esiin? ;)

Ilta onkin mennyt sitten ulkopuuhissa! Itse raivasin paikkaa tulevalle kanalalle ja mies naputti varaston runkoa pystyyn! Ei kauaa nokka tuhise kun pihassamme nököttää ehta varasto (+ kanala) <3

Kiitos tuksut ja nauttikaahan illasta! Huomennahan on jo PEEERJAAANTAAIIII! <3

P.S. Tiedättehän että olette tärkeitä? Ilman teitä tämä olisi tylsähkö monologi <3

Laitetaanko tissillä vai ilman?

Huomenna koittaa vihdoin tapaaminen onkologin kanssa ja on jälleen Herceptin -tiputuspäivä. Joka kerta ihmettelen tätä samaa asiaa, että miten aika voi mennä näin nopeasti? Kolme viikkoa hujahti taas järjetöntä vauhtia! On tässä toki se hyvä puoli että tukkakin kasvaa (muka) nopeammin kun aika juoksee, eikä syöpäkään ole pyörinyt mielessä kaiken aikaa.

Olen ollut tällä viikolla jotenkin erityisen väsynyt ja päätinkin mennä huomiseen Herceptin -tiputukseen ihan yksinäni, jotta voisin käyttää tiputusajan lepäämiseen. Minulle tiputetaan tuo täsmälääke normaalia hitaammalla vauhdilla, koska sain silloin pari kuukautta sitten niitä keuhko-oireita. Tuskin liittyvät Herceptiniin, mutta haluavat pelata varman päälle ja hyvähän se vain on. Ehdin siis torkkua 1,5 tunnin tiputusaikana oikein mainiosti.

Eilen aamulla poikani totesi minulle suloisella tunteella: "Äiti, sulla on vain yksi tissi" ja antoi lämpimän halin <3 Pojan äänestä jotenkin huokui "huoli" minun puolestani ja hän sitten jatkoikin kysyen: "Koska sulle tehdään uusi tissi?" Jopa neljävuotias olettaa äidin haluavan uuden lärpättimen ;)
Vieläkään ei ole lopullista päätöstä tästä rinta -asiasta tullut ja koska rinnattomuus (tai toispuolirinnattomuus ainakaan) ei minua ole häirinnyt, niin olen päättänyt harkita asiaa uudelleen vasta jos nykytilanne (pään sisällä) muuttuu.
Lokakuussa saan lähetteen terveen rinnan poistoa varten ja silloin olisi kuitenkin ajankohtaista miettiä, tuleeko "koko rinnattomuus" olemaan tulevaisuudessa minulle ongelma? Tällä hetkellä ajatuksena se ei missään nimessä ole ongelma siinä missä nykytilannekaan, mutta naisen mieli ei ole kovin yksiselitteinen - en todellakaan voi tietää mitä olen mieltä tästä asiasta vuoden kuluttua - tai ehkä jo huomenna? ;)
(Miehet - allekirjoitatteko?)
On tietenkin olemassa myös käytännönrajoituksia joita rinnattomuus tuo mukanaan. En voi pitää paitoja, joissa on nimeksikään avoin kaulus, en voi pukea ylleni mitä tahansa bikineitä,eikä rintaliivejä noin vain osteta mistä tahansa marketista tai vaatekaupasta, vaan harvoista valituista erikoisliikkeestä joissa hintalappuun on todella työnnetty myös "proteesilisä"....
Kun asiaa nyt kuitenkin katsoo sitten vähän huolettomin silmin, niin huomaa miten pienistä asioista loppupeleissä puhutaan :) En siis näe, että rinnattomuuteni kaatuu näihinkään!
Mitkä syyt sitten saisi minut korjaamaan rintani ja lähtemään useisiin leikkauksiin?
No jehna - ILMASET SILARIT!
Ja syy tilata paita tekstillä: "Yes, They're fake - My real ones tried to kill me!"
Painavat syyt vai kuinka? ;)

Nyt on aika lähteä kurkistamaan onko kanat jo orrella ja lössähtää hetkeksi vielä sohvan syövereihin!
Ihanaa iltaa uskolliset tukijat (=tuksut)
 Tulen kirjoittamaan viimeistään huomenna illalla syöpiskäyntifiilikset <3

POT POT
<3

Elämän onnen hetkiä!

Erittäin tulisen kuumaa päivää rakkaat lukijat! Kuinka ihmeessä tässä helteessä pysytään hengissä? Pakko sanoa että tänään en ole laittanut pahitteeksi, vaikka poika onkin välillä käynyt sisällä pelailemassa niitä syntisiä tietokonepelejä. Sitähän sanotaan että lämpimiä päiviä "ei tulisi lorvia sisällä" mutta tänään olen kyllä antanut pojan ihan hyvällä omalla tunnolla käydä nauttimassa viileämmästä sisäilmasta pelaillen.

Uusia tuulia myös rakennustyömaalta, (kodiksi myös kutsumme) sillä mies on saanut jostain uutta potkua talomme rakentamiseen. Sitä sanotaan että rakentaminen on "ikuisuusprojekti" ja allekirjoitan tämän väitteen täysin (kera aamenen). Aivan sairasta hommaa! Asiaa ei myöskään helpottanut (suomalaisen) miehen perusajatus: "Ei mitään talopaketteja - MINÄ ITTE TEEN" ;)

Meillä ei ole muutenkaan ollut ihan parhaimmat lottonumerot tämän talon kanssa, sillä kun aloimme rakentamaan, mieheni jäi yllättäen työttömäksi silloisen työpaikan mentyä konkurssiin. Olihan siinä melkoisen jännät hetket kun mietittiin että milläs juuri saatu laina nyt sitten maksetaan. Mies päätti kuitenkin ottaa riskin silloisen pienen työporukan kanssa ja he perustivat oman yrityksen vain muutamaa päivää myöhemmin.

Kaikki kääntyi työn puolesta siis taloudellisesti lopulta hyvin ja talokin saatiin kuin ihmeen kaupalla juuri ja juuri asuinkelvolliseksi - pääsimme onneksemme muuttamaan, vaikka keskeneräistä olikin.

Kuten arvata saattaa yrittäjyys ei kuitenkaan ole virka-ajan hommaa, vaan työpäivät venyivät ja venyivät eikä miehessä kyllä enää mehuja rakentamiseenkaan ollut. Pieni herätys tuli ensin, kun mieheni sai sydänlihastulehduksen ja joutui hellittämään vauhtia - vain muutamaa päivää myöhemmin minä sain syöpädiagnoosini. Voitte kuvitella, ettei rakentaminen ollut enää päälimmäisenä mielessä. 

Paskat keskeneräisestä talosta - meillä on sentään katto pään päällä!

Nyt kun aikaa on kulunut ja elämä alkaa sekä yrittäjyyden että sairauden kanssa olla taas lähellä balanssia ja lapsetkin ovat "isompia", on mies saanut uutta pontta rakentamiseen. Vihdoin rakennusprojektimme uusi alku on lähtenyt käyntiin! Voitte vain kuvitella miten onnellisin mielin katson tulevaisuuteen ja toivon että kotimme todella vielä joku päivä valmistuu - kaikkien näiden vuosien jälkeen! <3

Viikonloppu on mennyt erittäin mukavissa ja vauhdikkaissa merkeissä. Siskoni ja veljeni pojat olivat tosiaan meillä yökyläilemässä ja kaupunkilaispojista kuoriutui kelpo maalaisia :) He taipuivat kanafarmareiksi jo kuudelta aamulla, kävivät silittelemässä naapurin vasikoita ja auttoivat pihahommissa.

Kävin itsekin haistelemassa vähän maalaisilmaa ja on aika uskomatonta miten hyvän mielen voi muutama eläinkin antaa. Tässä niistä onnenhetkistä kaksi:

Harvinaista herkkua! Lapset valtasi aikuisten sängyn ja aikuiset siirtyi lattialle - eikä koira vastustanut kiusausta :)

Mööööö PUS! 

Näihin onnellisiin tunnelmiin - ihanaa sunnuntaita kaikille!

Eikä murehdita huomista, se on vaan maanantai <3

Perjantai ja arjen luksusta

En ole mielestäni koskaan ollut "maanantaivalittaja" -tyyppiä, varsinkaan syöpäsairaslomani jälkeen, mutta siltikin jostain syystä perjantai tuntuu aina jotenkin "suurelta" asialta. Asialta joka saa aikaan uskomattoman hyvät fiilikset. En erityisemmin koskaan "odota" perjantaita saapuvaksi, mutta taas se tulla yllätti - TÄNÄÄN ON SIIS PERJANTAI <3

Radiosta soi juuri Sini Sabotagen - Levikset repee ja ehkä jopa perjantain ansiosta koen että sisälläni asuu vielä pieni teini joka tätäkin biisiä fiilistelisi mieluusti vähän tanssahtelemalla... Aika hauska kipale! <3

Tänään heräsin ajattelemaan kuinka työt ovat muuttaneet (odotetusti) näitä syöpäajatuksia. Työ on antanut mahdollisuuden elää taas normaalia arkea ja kadottaa suuren osan syöpäajatuksista. Täällä sitä porskutetaan kuin kuka tahansa muu "normaali/terve" tapaus. On mahtavaa huomata että syöpäajatukset käyvät päässä vain ajoittan, eivätkä silloinkaan aiheuta enää suuremmin ahdistuksia. Tai sitten (lyhytkin) aika kultaa taas muistot - eikä edellisestä purkauksesta varmaankaan ole edes kauaa ;) Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä on todella hyvä fiilis ja normaali arki on luksusta!

Nyt pukkaa taas "tukkakuva" -päivää, sillä sytostaattien loppumisesta on aikaa neljä kuukautta ja reuhka näyttää tällä hetkellä tältä:

Tukka-kasvaa osa 4(xxxx)

Kuten kuvasta saattaa hahmottaa, olen alkanut kasvattamaan lievästi näitä ns. "sytolaineita". Korvatkin alkavat saada jo "talviturkkia" ylleen kohtuullisen hienosti. Kohta olisi syytä alkaa työntämään jo jotain tököttiäkin päähän. Ja mikä parasta, suihkusta tullessa tarvitsen jo KAMPAA! Pelkkä pyyhkeellä huitaisu ei enää riitä - JIHUU - ja haikeus..... kohta tästä tulee taas työläs ja saan kaivaa "papilliotit" ylähyllyltä.

Eikös se niin mene että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää?

Viikonloppu on "villikkopoikien" täyteinen, sillä saan "hellään" huomaani sekä veljenpojan, että siskonpojan. Tämä tarkoittaa 3x hirvittävän nopeaa jalkaparia ja paljon äksöniä. Olen jo suunnitellut pojille kanalahommia sekä naapurin navettaan tutustumista. Katsotaan mihin kaupunkilaispojat maaseudulla taipuu.

Nyt toivotan jokaiselle lukijalle huikean hienoa viikonloppua! Muistakkee nauttia elämän pikkuasioista <3

P.S. Näin onnellisia pikkukanafarmareita meillä asuu - aamutoimetkin sujuvat vikkelämmin kuin koskaan <3

Kanapaijausta

Voi KANA ja vähän syöpää :)

Iloista keskiviikkoa kaikille!

Eilen oli mitä mahtavin päivä, sillä kävimme hakemassa paljon odotetut kanat kotiin. Täytynee myöntää että kanat ovat kyllä himpuran nopeita vaikka eivät lentää osaakkaan. Lentokyky siitä nyt vielä olisi puuttunutkin... (paitsi Kukko Kekkonen on kyllä osoittanut yllättäviä lentotaitoja)

Saimme siis vain yhden kanan kiinni ja kahden muun kohdalla jouduimme odottamaan että siirtyvät orrelle levolle ja haettiin nämä "sinnikkäimmät karkurit" sitten vasta iltasella :) 

Kanat kotiutuivat mitä mainioimmin ja pakko myöntää että aamulla olo oli kuin pikkutytöllä jouluna kun avasin takapihan oven. Tiukka potpotus kuului jo kanalasta kun menin päästämään kanaset pihalle. Kukko Kekkonen päätti ilmoittaa koko lähitienoolle sitten klo 6 aamulla että hän ja kanat ovat kyllä heränneet;) 

Voi tätä kanaemon onnea <3 

Nyt vain odotan jännityksellä työpäivän loppumista jotta pääsen kurkistamaan olisiko vielä yhtään munaa saatu aikaiseksi....

Sovitaanko että alatte ravistelemaan minua tämän kanahulluuden kanssa siinä vaiheessa, kun ajantajuni muuttuu lähinnä muotoihin: "Sitten kun kanat istuvat orrella" tai "Kukonlaulun aikaan" ;)

Tässä nyt kuitenkin yksi fiilistelykuva meidän kanojen "väliaikakodista" :)

Kekkosen valtakunta

Aamulla tuli sellainen olo, että olisi syytä tarkistaa koska seuraava käynti syöpikselle olisi tulossa ja kuin yllätyksen lailla tajusin sen olevan tänään. Tässä kohtaa on taas hyvä muistutella itseään, että miksi sitä kalenteria ei käytä, kun se on olemassa? Ei muuta kun miettimään kuinka saan työni järjestymään järkevästi, jotta ehdin myös verikokeisiin, sydämen gammakuvaukseen sekä EKG:en. 

Asioillahan on tapana järjestyä ja tälläkin kertaa niin kävi. Hilpaisin kesken työpäivän syöpäklinikalle sovittuihin verikokeisiin ja EKG:n (joka on muuten valtavan kutittavaa puuhaa) ja sen jälkeen taas radioaktiiviset aineet suoneen ja pötköttämään gammakuvauslaitteen alle.

Mikäs siinä pötkötellessä - sain otettua ihan mojovat päivätorkutkin. 

Sen enempää en tuloksista osaa vielä itse sanoa muuta, kuin että sydänkäyrä ei ollut vielä suora... Se tietänee melko hyvää?

Ensi viikolla pukkaa taas onkologin käyntiä ja siellä sitten selviää tarkemmin onko täsmälääkehoito Herceptin aiheuttanut mitään sydämen vajaatoimintoja ja voidaanko lääkehoitoa jatkaa. Todennäköisesti kaikki on hyvin, mutta ainahan tässä pieni jännitys ilmassa on näinä hetkinä.

Nyt syöpämuija taas kiittää ja kumartaa, koska päässä vilisee vain ajatukset "kana kana kana kana kana kana" ....parempi sekin kuin "syöpä syöpä syöpä syöpä syöpä" ;)  <3

Juhlahumua ja jälkiviisautta

Täällä ollaan taas - pitkästä kirjoitustauosta huolimatta! On ollut päivät taas melko kiireisiä joten aikaa kirjoitushetkelle ei ole ollut. Itselläni on meinaan ollut tällainen pikkuinen rojekti tuolla pihamaalla kesken ja vaikka homma ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä niin pysyy se kuitenkin pystyssä. Pienenä vinkkinä: Se ei ole arkku ;)

Olen tällainen "tämä pitää valmistua hetinytte" - eikä puhettakaan piirustuksista tai suunnittelusta. Ruuvinväännin vaan kouraan ja ruuveja sohimaan! (ja sen kyllä huomaa)

Mitä lie sinne kasvaa!

Olimme eilen viettämässä naapuriystävien 10 -vuotis hääpäiväjuhlia iloisissa tunnelmissa ja olipa varsin upea juhla. Seinille oli teetetty yli 400 valokuvaa parin yhteisistä vuosista, häävideo pyöri nonstoppina ja pihaa koristi isot teltat ruokailua, juomailua ja jopa karaokea varten - hääparin upeudesta puhumattakaan :)

Huomasin heti saavuttuamme paikalle että olen jättänyt astmalääkkeeni kotiin ja unohtanut ottaa päivän annoksen, joten naapuri luotti käsiini heidän mönkijän lääkkeenhakureissua varten. Ikinä en ole ajanut mönkkärillä, tai mopolla tai muullakaan "vaihdepelillä" - jos autoa ei lasketa. Alku oli melkoista kengurumeininkiä mutta kyllä se siitä sitten lähti ja pakko myöntää että se oli kyllä huikeen mahtavaa! Mönkkäri siis mulle heti nytte ;)

Palattuani alkoikin sitten "seurajuomien" kulauttelu ja senhän nyt sitten arvaa jo mitä siitä seuraa - hirrrrvittävä humala! Noin - nyt olen sen ääneen myöntänyt. Minä, syöpämuija, joka en yleensä juo suuria määriä alkoholia, enkä sekoile kännissä, join eilen itseni hirrrrveeseen humalaan ja vaikka en (kai) mitään mielipahaa tai hämmennystä sen enempää muille aiheuttanutkaan, on se suomalainen nainen vaan kännissä niin kaunista katseltavaa että olis voinut jäädä juomattakin..... Hohhoi! Syöpämuijasta tais tulla kertaheitolla SyöpäNuija.

Tästä viisastuneena sanonkin nämä kuuluisat sanat: "En juo enää ikinä - ennen seuraavaa kertaa" ;)

Tiedossa itseasiassa olisi jo yksi saunailta ja vakavasti harkitsen kuskin roolia ravintolaan lähdettäessä.... Olen kuitenkin sellainen tyyppi, että ravintolailta on hauska ihan pelkällä syntymähumalallakin <3

Mutta minkälainen "eilen pikku hutikat" ottanut syöpämuija näyttää aamulla? WAU ;) En edes tiennyt että pikkuhiukseni taipuu jo näin hyvin joka suuntaan <3

UH - ihhana syöpäNuija ;)

Ja ettepäs arvaakkaan mitä tänään tapahtuu! Minäpäs kerron koska ette varmaan tosiaan arvaa ;)

Minä lähden tästä raivaamaan onnettomasta pihavarastosta uutta kotia kanasille. Meille tulee kuulkaas KANOJA! <3 Olen haaveillut kanoista jo useamman vuoden, mutta olemme vain jahkailleet koko hommaa ihan liian pitkään. Nyt naapurin kanssa tuli puhetta, että heidän tarvitsisi luopua omistaan joten mehän sitten adoptoimme nämä mahtavat otukset! <3 Minusta tulee siis KANAEMO <3 eh.....

Näihin ihastuttaviin tunnelmiin on hyvä päättää tämä päivitys. Mitään maata mullistavia henkisiä painolasteja ei siis ole tässä viimeisen "kuolemakirjoituksen" jälkeen tullut (vaikka äitini kovasti jo pelästyi tuhoisista ajatuksistani kun kirjoitustauko on venynyt "liian pitkäksi" :)

Nauttikaahan elämästä <3

Kupsahtaakko nyt vai myöhemmin?

Kuumaa kuumaa kuumaa - edelleen. Tänään mittari heitti lukemia kepoisesti yli 30 asteen. Aivan hullua!

Helteet ovat myös tuoneet mukanaan ainakin meidän perheeseen jokailtaisen tokaisun: "NY RILLATAAN!" Olemme siis todellakin grillanneet joka päivä.... Eikä siinä varsinaisesti mitään ihmeellistä olekaan, mutta olisi mainiota keksiä välillä jotain muutakin laitettavaa sinne grilliin kuin makkara, kebakko, kanavartaat ja maissi. Ehdotuksia _terveellisiin_ grillattaviin? <3

Toimitin tänään autonkuljettajan virkaa mieheni mummolle jotta hän pääsi pitkästä aikaa ostosreissulle. Ikean pihalla laitoin autoni tavalliseen tapaan parkkiin ja olin jo lähdössä onnellisena ostoksille, kunnes luojan kiitos vilkaisin vielä taakseni - auto oli parkkeerattu todelliseen "syöpämuijaparkkiin" - aivan vinkkelis vonkkelis. 

Ei puhettakaan mistään parkkiviivoista..... Palatessani autolle ja nolona korjaillessani auton "asentoa" mietin, kuinka kätevää olisi omistaa myös "syöpäkortti" autoa varten. Ei muuta kun ikkunaan vain tarra:

"... mutku mulla on tää syöpä".....

Sitten "vakavampiin" hetkiin. Eilen illalla sohvalla pötkötellessäni aloin tuntemaan pientä kipua rinnassa aika-ajoin. Kipu oli sellainen nopea "pistos" ja toistui n. 10 sekunnin välein aivan keskellä rintaa (mieleni tekisi sanoa "tissien välissä" mutta se on kohdallani melko mahdoton yhtälö. Oikeahko muoto lienee tissin ja arven välissä?) ASIAAN!

Tänään kipu alkoi uudelleen ja pakko myöntää että hetkellisesti tuli sellainen olo, että nytkö se pelätty keuhkoveritulppa ilmoittelee itsestään, koska heitin viimeksi tulppaepäilyn täysin huviksi. Todella mietin, että tämä lienee kosto. 

Päätin kuitenkin etten vielä huolestu koska kipu ei ollut mitenkään kovaa, enkä todellakaan halunnut lähteä tutkimuksiin JÄLLEEN turhaan. Päätin myös, että vasta jos oireet pahenevat millään tavalla tai uusia oireita ilmenee niin sitten hakeudun päivystykseen.

Aloin siinä sitten siivoilemaan ja nakuttelemaan elämäni ensimmäistä "nikkarointiprojektia" (= kukkalaatikon kaltainen hökellys) ja koska keskittyminen lähti kivusta täysin pois niin muutaman tunnin kuluttua huomasin kivun olevan jopa poissa. Melkoinen helpotus kertakaikkiaan! 

Varovasti vähän myönnän miettineeni jo pahimmat ajatukset siitä kuinka kupsahdankin tuosta vain keuhkoveritulppaan, enkä ehdi hyvästelemään ketään. Tämä siis vahvistaa mietteitäni siitä, että kuoleminen rintasyöpään äkkinäisen onnettomuuden sijaan on omalla kohdallani "toivottavampaa" - niin karulta kuin se nyt tuntuu "ääneen" sanoakin. Nämä kuitenkin ovat ajatukseni ja olen näitä asioita myös miettinyt. Tekisipä mieleni sanoa että "onneksi se ei ole ajankohtaista nyt" - mutta valitettavasti asia ei ole meidän käsissämme. 

Sen verran haluan kuitenkin sanoa, että mikäli kuolo minut aiemmin korjaisi, niin voin rehellisesti sanoa, että olen elänyt JUURI sellaisen elämän kuin olen halunnutkin. Konkreettisia asioita joita olen aina toivonut on mm. perhe, talo maalta, koira, tärkeitä ystäviä yms - nämä perushömpät. Olen saavuttanut elämässä nämä kaikki asiat. 

Sen lisäksi olen kuitenkin saanut vielä paljon enemmän sekä konkreettisia asioita, että erityisesti henkistä hyvää. Voin siis sanoa, että mitään en jäisi katumaan - nyt ainakin tuntuu siltä :) (Mutta älä nyt kuolo minua silti vielä korjaa koska paljon haluan vielä kokeakin - aamen ;)

Ja sitten takaisin iloisempiin aiheisiin - nimittäin TATTADA DAAA - kiitoksiin!

Eilisen "tukkaläks" -videopostauksen jälkeen olen saanut todella paljon ihania, koskettavia ja kannustavia viestejä! Uskon siis että kokemani fiilikset todella välittyivät videon läpi myös teille - mahtavuutta! Olette niin täysillä messissä - vaikka tätäkin olen jo monesti hokenut, mutta kun se on vaan niin supersiistiä!

Kirjoittaminen on lähellä sydäntäni ja kuten olen sanonut aiemminkin: Tämä on terapeuttista, mutta erityisen hauskaa tästä tekee se, etten kirjoita vain itselleni, vaan te siellä todella luette näitä pölinöitä ja vielä jaksatte kaiken päälle kannustaakin! KIITOS! <3

Kun tukka läks -fiiliksiä!

Ugh - ulkona vallitsee kammottava lämpöaalto! Onhan se ihanaa kun on kesä, mutta jotain rajaa näihin helteisiin. Tämä tietänee myös todennäköisesti _ei toivottuja_ ukkosia - HYRR!

Kävin eilen läpi kuvia sairauteni alkuvaiheista ja vaikka siitä ei ole kauaa kun kuvat on otettu niin jotenkin niin moni asia on jo muuttunut. Uskomattoman paljon tapahtui lyhyessä ajassa. Nyt sitä vasta osaa katsoa tuota aikaa jotenkin "rauhallisin" silmin kun ei ole enää itse tilanteessa (ja sytopöllyissä) läsnä.

Kaikkein eniten tunteita herättävä löytö oli kuitenkin video, jossa hiukseni ajetaan pois. Koska en vielä eilen saanut kysyttyä kaikilta videossa näkyviltä henkilöiltä lupaa julkaista videota niin päätin tehdä pikaisen kuvasarjan tunnelmista:

Nyt olen kuitenkin saanut luvan julkaista videon ja haluan jakaa sen teille. Toivottavasti ilon ja jännityksen tunteet välittyvät myös ruudun sille puolelle. Videon kuvaushetki oli yksi ikimuistoisimmista koskaan.

Jollekin tämä saattaa olla vain video siitä kuinka "yks muija vedetään kaljuksi", mutta minulle se on paljon enemmän.

Olen NIIN kiitollinen että tämä tapahtui juuri ystävieni läsnäollessa - se teki tästä paljon helpompaa ja hauskempaa! <3

Tässä kohtaa haluan kiittää tuhannesti parturiani Saria sekä ystäviäni Maijaa, Pauliinaa, Lauraa, Ristoa, Jania x 2 + kaikkia hengessä mukana olleita! <3

Video löytynee täältä (enkä saanut tätä videota jostain syystä tähän omaksi ikkunaksi):

Kutsumaton vieras - Syöpämuijalta lähtee tukka

Tässä myös rakkaan tukikaljuystäväni "leikkuuvideo" joka harmillisesti katkeaa ennen kuin kuula koristaa päätä akun loppumisen johdosta. Laitoin kuitenkin kuvia loppuun niin tulee homma selväksi ;) <3

P.S. Jos taustalla näkyy harvinaisen mauttomiin asuihin pukeutuneita henkilöitä, se johtuu vain illan teemasta ;)

Tähän hätään ei muuta! Pakko vaan nyt fiilistellä näitä jännittäviä muistoja!

Se on sukuvika kun naurattaa!

Hui hai ja ihanaa "jälkijuhannusta" kaikille! Toivottavasti olette jo vesiselviä kohti uutta viikkoa ja ennenkaikkea olette pysyneet pinnan yllä <3

Oma juhannukseni oli mitä mahtavin. Perjantaina vastaanotimme ystäviä luoksemme juhlistamaan juhannusta perinteisesti grillaten, seurustellen ja kävimme piipahtamassa paikallisessa kylätapahtumassakin kokko katsastamassa. Kylläpä vaan oli mukavaa - lukuunottamatta 4 vuotiaan poikani hetkellistä katoamista... Kyllä siinä oli syöpämuijalla melkoinen hätä kun huomasin poikani hävinneen, ja voin sanoa että pienikin hetki tuntuu ikuisuudelta. Hyrrr - kaikki hyvin loppu hyvin kuitenkin :)

Eilen päätimme lähteä vielä yökyläilemään (ja uusintagrillaamaan) siskoni luokse - ja sekös kruunasi sitten koko juhannuksen. Viikonloppu oli siis tapahtumantäyteinen ja äärimmäisen leppoisa - syöpämuija tykkää <3

Sisko ja sen sisko

Samasta puusta veistetty?

Ei kai meistä mitenkään huomaa, että ollaan pudottu samasta puusta? ;) Toivotaan että sisko ei kuitenkaan ole saanut samoja syöpägeenejä - ei tartteta nimittäin yhtään uutta syöpämuijaa enää tähän sukuun! 

Toivon olevani vain jokin "maanantaikappale" ja että siskoni olisi saanut supergeenit supermummultani, joka on nyt 83 vuotiaana terve kuin pukki, hiihtää "kesät talvet" -  tekniikan osaamisesta puhumattakaan. Kyllä sujuu sähköpostit ja facebookitkin näppärästi iPadilla naputtaen. Mutta mikä mummussani on huikeinta - en ole IKINÄ kuullut hänen valittavan mistään! Mummu se on yhtä hymyä vain eikä anna iän painaa! Niin että terkkuja vaan mummuseni (kun tiedän sinun tätäkin lukevan juuri iPadillasi ;) 

Olen saanut sinulta paljon eväitä omaan elämääni <3

Niin, että jos kysytte mistä olen positiivisen elämänasenteeni perinyt niin voin kertoa että se on sukuvika. Näkisittepä äitini, isäni ja sisarukseni - kaikki yhtä suurta hymyä :)

Menikö jo överiksi? Ehkä - mutta tosi kun vesi!
NII - KERTA!

IHANAA JUHANNUSTA!

Ihan meinaan unohtaa, että kaikki lukijat eivät olekaan Facebookissa. Suuret pahoittelut siis teille uskolliset lukijat jotka olette pidättäytyneet Facebookin (koukuttavasta) maailmasta! 

IHANAA JUHANNUSTA!

En voi uskoa - jo tuhatviisisataa

Te tukijat teette tästä supermahtavaa

Ilot ja surut kun teille jaan

Aina te saavutte tsemppaamaan

Niin paljon teitä tahdon kiittää

mut nyt saa jo tää lälly riittää

Hauskaa Juhannusta jokainen

toivoo syöpämuija epävakainen ;) <3

p.s. Jos vesillä aiotte juhlistaa

veteen ei kannata molskahtaa

Nautiskelkaa siis maltilla

pelastusliivit iholla

PUS! <3

"Herkku"päivä!

Täällä ollaan! Herceptin - tiputuksen aiheuttaman väsymyksen kourissa mutta en millään malttanut mennä vielä nukkumaan, koska sormet syyhysivät jo kirjoittamaan :) 

Aamu alkoi "kiireisesti" sillä tähtäsin Herceptin -tiputukseen syöpikselle klo 9.00 tytär matkassa. Siellä oltiin ovella reippaina tyttöinä klo 8.30 ja hoitaja katseli listojansa kummissaan: "Hmmm... jostain syystä sinua ei ole listassa" - ja hetken kuluttua selviääkin että minun vuoroni tulee vasta klo 12. Hupsista! Sen siitä saa kun ei ymmärrä katsoa aikatauluja etukäteen vaan luottaa "ainahan se on ollut klo 9" -fiilikseen.

Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen sillä nappasin tytön mukaani ja lähdimme viettämään laatuaikaa Helsingin ytimeen. Kävimme moikkaamassa neidin kummitätiä, kiertelemässä kauppoja ja lopulta syntisellä hampurilaisaterialla:

Kippistä!

Olimme takaisin saapuessamme edelleen tunnin liian ajoissa, mutta hoitaja oli kuin olikin ehtinyt tilata lääkkeeni jo yhdeksitoista. Siispä ei muuta kuin syöpämuija letkuihin ja homma rullaamaan!

Luulin kovasti, että tytön mukaanottaminen tulee aiheuttamaan suuren kysymystulvan mutta neiti keskittyikin nenä kiinni iPadin ruudussa vain piirrettyjen katseluun "normi päivä" -meiningillä. Arkipäivää tämä syöpä kai meidän koko perheelle jo onkin.

Tiputustunnelmaa!

Tippakäden heilautuksen sijaan tippakäden pötköttelyä.

Menin eilen muuten tekemään melkoisen havainnon. Googletin nimittäin sanan "syöpämuija" ja jumaleissön että voi google sisältää paljon omaa pärstää! Tuli hetkellisesti sellainen KÄÄK -fiilis kunnes taas muistin miksi tätä hommaa teen. Ensinnäkin olen saanut palautetta että kirjoituksistani on ollut apua muille sairastuneille, sen lisäksi olen ehkä onnistunut tehtävässäni jakaa iloista asennetta ainakin osalle lukijoita ja ainakin omasta mielestäni blogi ilman kuvia on booooooring... + että kuvilla voi monesti ilmaista asiat ihan eri tavalla kuin kirjoittaen. En esimerkiksi mitenkään olisi voinut kuvailla teille kirjoittaen mm. seuraavaa hämmästystä, yhä vain kasvavasta lukijamäärästä:

:O

NIIN että kiitos vain muunmuassa kaikille teille joiden facebookin seinälle pärähtää harva se päivä tämän näköinen naama ;) Kiitos ja anteeksi <3