lauantai 17. marraskuuta 2012

Parantumista vai jatkoaikaa?

Nyt on käyty TT- kuvauksessa ja sain tukijoukoksi äitini ja vertaissiskoni Maritan <3
Erilaisen iltapalan lisäksi sain aamulla samaa varjoainelitkua vielä veden kanssa juotavaksi juuri ennen kuvausta. Sen lisäksi laitettiin kanyyli ja varjoainetta suonensisäisesti - HYI!
Yksi pistos taas taipeessa lisää - vieläkö mahtuu uusia pistoja kun taive on jo mustelmilla ja ruhjeilla eikä oikeaan käteen voi pistää - infektioriskin takia (kainalontyhjennys).
Se jääköön tiistaina sytohoitajan murheeksi - ja vähän minunkin.

Tänä viikonloppuna olen taas kuin kuninkaallisen asemassa sillä äitini ja isäni on tullut meidän arjen avuksi - ja tulossa on vielä sisko perheineen sekä veljeni. Koko ihana perheeni koolla - ja vain meitä täällä auttamassa.
Äiti on puunannut kotia uuteen uskoon ja isäni rakentaa meidän kauan vaiheessa ollutta saunaa mieheni kanssa.
Onnellista <3

Maanantai jännittää (miksi jännittävä päivä on taas maanantai?) mutta mieli on kuitenkin hyvä. 
"Siskot" antoivat eilen taas toivoa rutkasti kertomalla omia yhtä pelottavia kokemuksia joista ovat kuitenkin selvinneet loisteliaasti. En ole siis ainoa laatuani.
Olen muutenkin päässyt jotenkin järkytyksen yli ja valmistautunut myös siihen että tämä ketale on levinnyt.
Eniten pelottaa lääkärien vähättely - jos kukaan ei puhukaan suoraan vaan antaa "toivoa" loppuun asti vaikka tilanne olisi paha. Vaadin suoraa puhetta. Faktat pöytään!

Olen sanonut monille ystävilleni että niin kauan kuin pulssi tuntuu ja karkki muljuu suussa - meikäläinen on varmasti hengissä. 
"Sanoo tyttö jonka hampaista kaivetaan toffee vielä ruumishuoneella" Sanoi rakas äitini <3
Kaikki jotka minut tuntevat - tietävät mistä äitini puhuu :)

Huomaatte varmaan että olen puhunut paljon myös mahdollisista huonoista uutisista ja toivon menettämisestä. Nämä ovat kuitenkin asioita jotka pyörivät mielessäni vaikka todellisuudessa uskonkin vielä parantumiseen. Maanantaihin asti kaikki on mahdollista :)
Jos saan maanantaina huonoja uutisia, en usko ihmeparantumiseen vaikka haluaisin uskoa.

Huonojen uutisten sattuessa aion uskoa pitkään jatkoaikaan.
Jos kutsumaton vieras on tullut jäädäkseen - käyttäytyköön asiallisesti.

Tulen varmaan sunnuntaina vielä kertomaan jännityksissäni fiilikset ennen tuloksia.
Ihanaa viikonloppua kaikille.
<3

P.S. Katsokaa miten ihana pöllö -kynttiläkoriste  <3

Kiitos Toni ja Katri!

5 kommenttia:

  1. Jos yhtään lohduttaa, niin piikittelyyn kyllä ajan myötä tottuu :)

    Paljon voimia, tiedän kuinka raastavaa ja avutonta on odottaa tommosia uutisia. Äläkä häpeile suotta jos ei jaksa aina olla toiveikas ja on synkkiäkin fiiliksiä.

    Lueskelen aina sun kuulumisia ja tääl oon kokoajan hengessä mukana, vaikken osaakaan mitään järkevää kommentoida.

    - Mari

    VastaaPoista
  2. Rakas Nunnuliia ,katso tarkkaan tähtiä taivaalla ,se pitäisi olla sinne kirjoitettu,mutta näkyy niin tavattoman huonosti. ! Mutta uskotaan. että. Se näyttää vihreää valoa !

    VastaaPoista
  3. Voi rakkaus, Nunnuliina-kultanen! <3 Oli tulokset mitkä tahansa, sä olet maailman parhaissa käsissä! Me uskotaan parhaaseen tulokseen, ja mikäli se olisikin jotain muuta, siitäkin sä tuut selviämään parhain päin. Sulla on upea tukiverkko ympärilläsi, ja asenne ja huumorikin tuntuis olevan kohdallaan. Tämä menee hyvin, siitä lähdetään.

    VastaaPoista