Pikkujouluja vietetty ja olo on kuin jyrän alle jääneellä.
Heräsin jo eilen aamulla tähän todella jomottavaan oloon joka painottui lähinnä alavartaloon. Luusärkyä -siedettävää kuitenkin. Otin joka tapauksessa särkylääkkeen.
Päivä meni yllättävän hyvin ja järjestelin pikkujouluja naapureillemme. Iltasella alkoi tulla lisää kolotuksia jotka sitten yltyivätkin todella pahaksi illan aikana. Jouduin turvautumaan sekä panadolin että buranan yhteisvaikutukseen -lähes tuloksetta. Otin lepoa sohvalla tarvittaessa.
Kipujen lisäksi tuntuu kuin joku olisi pumpannut kropan täyteen rauhoittavia ja olo on todella hidas. Ajatus ei ole kulkenut koskaan järin vilkkaasti, mutta nyt puhutaan jo totaalisesta aivojen toiminnan lakkaamisesta.
Kävin muutaman tunnin nukkumassakin tässä välissä mutta nyt uni ei tule koska säryt eivät ota loppuakseen. Tällä hetkellä kipu on aivan sietämätön alaselässä.
Otin lisää särkylääkettä ja nyt odottelen niiden vaikutusta.
Tämä on ensimmäinen hetki koko sairauden aikana kun tunnen itseni oikeasti sairaaksi. Ensimmäinen hetki joka vaikuttaa päivärytmiini. Onhan nyt jo aamu mutta tuntuu kuin kello olisi vielä keskiyötä. Pimeää, hiljaista ja synkkää.
Makoilen sohvalla peiton alla ja mietin mitä tekisin. Pohdin huolestuneena jo valmiiksi tulevaa päivää ja sen mukana tuomaa väsymystä vaikka tiedän ettei minun tarvitse jaksaa mitään jos en halua.
On vain niin vaikea luopua normaalista päivärytmistä. Vaikea myöntää ettei pysty tai kykene.
Nyt on vain vihdoin sen aika - levätä ja odottaa parempaa hetkeä.
Koska parempi hetki sitten tulee? Keväällä?
Näiden kipujen ja muiden oireiden kanssa iskee väkisinkin epätoivo - tätäkö tämä on koko talven?
Olenko "rauhoittavia täynnä" kokonaisen talven yli?
Enkö voi ajaa pimeällä kokonaiseen talveen?
Eikö yksikään ruoka-aine voi maistua itseltään ennen kevättä?
Tällä hetkellä talvi tuntuu ikuisuudelta.
On kuitenkin yritettävä muistaa miksi tässä ollaan ja mitä varten taistelen. Pieniä asioita ison asian rinnalla - hyvän lopputuloksen puolesta.
<3
Hei Nunnuliina!
VastaaPoistaOlet niin hurjan tarmokas, että on varmasti vaikeaa olla aloillaan kovien hoitojen jälkeenkään. Tuttu juttu itsellenikin, mutta opin aika nopeasti, että tietyt päivät (mulla ma-to seuraavalla viikolla, sytkyt olivat torstaisin) hoitojen jälkeen on pakko ottaa iisisti, lueskella ja levätä.
Väsymys on luonnollista, sillä doketakseli on vaikuttanut myös veriarvoihisi, jotka ovat varmaan juuri nyt alamaissa moneltakin osin, mutta nousevat siitä kyllä.
Alaselän kivut taas johtuvat todennäköisesti siitä, että sytostaatti tekee tekosiaan myös munasarjoissa; tuttu juttu tämäkin.
Onneksi kaikki hoitojen aiheuttamat ikävät sivuvaikutukset menevät ohi aikanaan. :-)
Voi Nunnuliina ! Kunpa voisin edes vähän saada niitä kipujasi ,tänne kestettäväksi ,mutta kun ei kukaan ole vielä sellaista aparaattia keksinyt että niitä vois lähettää miehesi mukana tänne minulle ! Kyllä ne kaikkia muuta keksii ,mennään kuuhun ,voidaan puhua mailan ääriin pienellä palikalla ilman mitään piuhoja ,mutta ettei talleista tosi tarpeellista .
VastaaPoistaKoita olla nyt vain kärsivällinen ,kaikki on kuitenkin vain väliaikaista ,ja sinun parhaaksesi .
Ei kenellekään anneta suurempaa kuormaa kuin jaksaa kantaa ,ja sinähän jaksat rakas Nunnuliina :-)
t. mummo
Muutaman päivän päästä helpottaa!
VastaaPoistaVoimia sulle!! Mielenkiintoinen blogi, jatkan varmasti seuraamista. :)
VastaaPoistaA. Oulusta