Se on taas maanantai ja maanantaisinhan minulla on tapana käydä jollakin reissulla Naistenklinikalla. Tänään se oli vain normaali polikäynti kirurgin luona joka tarkisti, että tulehdus on laantunut ja haava näyttää hyvältä.
Olen kärjistellyt koko viikonlopun inhottavan tunteen kanssa, sillä haavaonteloon ja dreenikäytävään on kertynyt inhottavan paljon nestettä... tai niin minä ainakin luulin.
Pohjustin jo kirurgille että nestettä on kertynyt todella paljon ja hän varmaan joutuu punkteeraamaan sitä pois valtavan ruiskun kanssa.
Kirurgi sanoi "eihän tässä ole paljonkaan. En ehkä lähtisi edes punkteeraamaan tätä määrä"
HÄH?
Olo on tukala, kiristää puristaa ja tekee kipeetä ja kainalon vieressä on kananmunan kokoinen nestepatti. Osoitin pattia kysyvän ilmeen kera ja kirurgi sitten varmaan säälistä kaivoi ruiskun esille.
"No otetaan tuosta vähän"
Kieltämättä vähäinenkin poisto helpotti mutta todella toivon että loput nesteet sitten häviävät itsestään.
Käytiin äsken naapurin ja koirien kanssa pikkulenkillä. Oli aivan ihanaa käydä tallustelemassa metsän siimeksessä ja koiratkin näyttivät nauttivan.
Nyt kerään nojatuolissa voimia jotta jaksan aloittaa pintapuolista siivoilua sillä saamme tänään myös vieraita.
Katsotaan jos illalla olisi jotain kerrottavaa tunnepuolesta. Tällä hetkellä olo on kuitenkin tavallisen arkinen ja mieli virkeä.
<3
Osasit hyvin kuvailla noita tuntemuksia nestekertymien kanssa! Äidilläni ihan samat tuntemukset,lääkärin mukaan "vähäisiä" määriä ei lähdetty punktoimaan ja äiti kärvisteli kivuissaan.Kertyvä neste aiheutti pitkäaikaista ongelmaa.Joutui käyttämään sellaista puristushihaa ja myöhemmin lymfaterapiasta oli apua.Mutta jatkuvasti tuo leikatun puolen käsi kyllä turpoili ja särki.Sinä olet tietysti nuorempi ja liikut varmaan enemmän joten toivottavasti pääset tuosta ongelmasta nopeammin eroon.Äidille vaan sanottiin että punktioiden kanssa ollaan sitten kierteessä ja että on parempi kun se neste vaan sieltä itsekseen imeytyisi.Mutta pahalta tuntui vierestä katsoa kun toisella oli kipuja,turvotusta ja käden käyttö oli tosi hankalaa pitkään.Hiusten kampaaminenkaan ei meinannut onnistua,puhumattakaan pesemisestä.Voimia ja paranemisia sinulle tuonkin asian kanssa.Ja ihanaa kun sulla tuntuu olevan noin hyvät apujoukot taustalla!
VastaaPoistaLukiessani juttuasi tuli mieleeni oma kokemus (minut leikattiin 30.7) ja kivut alkoivat toisella viikolla, suuren avun sain kun vaan jumppasin TODELLA sinnikkäästi fyssarin ohjeilla. Itku tuli kun sattui niin kamalasti, mutta jo toisena päivänä olo helpottuu ja tuleepa tutustuttua uuteen kroppaan kun itseään peilin edessä "ihailee". Tsemppiä!!!
VastaaPoistaKohtalotoveri! Jollain muullakin on siis ollut "kananmuna kainalossa"! Tänään juuri kävin tuota näyttämässä terveyskeskuksessa (kainalon tyhjennyksestä on huomenna tasan kaksi viikkoa), mutta lääkäri totesi ettei lähtisi sitä tyhjentelemää, se kun kuitenkin lisää tulehduksen riskiä. MITÄH?! ajattelin minä, olo nimittäin on todella tukala, kun tuo kiristää ja sattuu tuo möykky. En oikein tiedä mitä tuolle nyt sitten tekisin, jumppaisinko (mikä sekin on vaikeaa) vai mitä... masentavaa :/
VastaaPoistaVaadi saada tyhjennystä - niin minäkin tein. Se tunne on kamala ja vain punktio helpotti <3 Tsemppiä!!
Poista