Ei aina iloisia ajatuksia.

Tuhannet kiitokset uskomattomasta kannustusmäärästä joita olette minulle välittäneet. Jos näiden avulla ei jaksa töhöttää positiivisin mielin eteenpäin niin millä sitten?

Erityisesti olen ilahtunut siitä kuinka positiivinen ajatusmaailmani on välittynyt myös teille lukijoille. Positiivisuus ja iloisuus on niin iso osa elämääni ja toivoisin sen olevan myös osa mahdollisimman monen muun elämää. Uskokaa minua kun sanon, että tavallisen tylsästäkin elämästä löytää paljon hyvää kun jaksaa ajatella positiivisesti.

Matkallani on kuitenkin myös hetkiä ja asioita joita minäkään en osaa ajatella niin kirkkaina. Yksi niistä on "elämä rintasyövän jälkeen" - vaihe. Olen yrittänyt siirtää murhettani tuonnemmas ja kirjoittanutkin ettei tällaisia asioita kannattaisi murehtia etukäteen, mutta kuten arvata saattaa, se on helpommin sanottu kuin tehty. Nyt ajattelin kuitenkin nostaa kissan pöydälle ja kirjoittaa aiheesta koska se on viime päivinä ollut paljon mielessäni.

Ennen levinneisyystutkimuksia olin täysin varma että syöpäni on levinnyt. Olin varautunut pahimpaan enkä usko että toisenlaiset tulokset olisivat enää mullistaneet maailmaani. Kun sain levinneisyystutkimuksista puhtaat paperit olin ihmeissäni ja helpotuksen tunne oli kuitenkin melkoinen.

Nyt olen taas saanut päähäni että syöpäni tulee varmasti uusimaan. Toisinaan en edes näe muuta vaihtoehtoa - kuten silloin kun odotin levinneisyystuloksia. Koen, että olen saanut vain reilusti jatkoaikaa ja olen onnellinen siitä. 

Ristiriitaisen tästä tunteesta tekee kuitenkin se, että vaikka pelkään syövän uusiutumista, en pelkää kuolemaa. Enemmän ahdistun ajatuksesta, että joutuisin käymään nämä hoidot uudelleen läpi.

Toinen mielen matalaksi vetävä aihe on geneettinen puoli. Kannanko rintasyöpägeeniä? Minulla on tytär joten  tuntuisi valtavan kamalalta, että tyttäreni joutuisi jo nuoressa iässä olemaan tarkkailun alla tai pahimmassa tapauksessa miettimään tulevaisuudessa mahdollisesti terveiden rintojensa poistamista. Tämä nyt on jo "ääripää" mutta toki näitä miettii jos riski periytyä osoittautuu suureksi. Geenitutkimukset ovat vielä edessäpäin ja tutkimustuloksien valmistuminen voi kestää vuosia. Maltti on siis valttia - jälleen.

Tässä siis näette, ettei minunkaan positiivisuuteni aivan loputtomiin kanna. Pääpiirteittäin ajatukset ovat kuitenkin kirkkaat ja iloiset. Pyrin pitämään nämä murheellisemmat ajatukset poissa ja keskittyä enemmän hyviin hetkiin.

Jotta tämän päivän kirjoitukseni ei menisi aivan synkistelyksi niin fiilistellään vielä tällä uskomattoman ihanalla aamulenkkikuvalla. Ulkoilu ihanien maisemien ympäröimänä on niin terapeuttista. 

Lämpimästi suosittelen kaikille! :)

Nautiskelua

Nyt on aika ottaa viikonlopun univelkoja takaisin päiväunien merkeissä. Huomenna tiedossa on hemmottelua, sillä olen menossa kasvo-, ja jalkahoitoon. Tämän iloisen ajatuksen myötä haluan siis toivottaa teille kaikille oikein ihanaa päivää <3