Olen vihdoin toipunut matkaa koskevasta aivojumista ja sen aiheuttamasta käkätyksestä. Vertaissiskoni saivat minut uskomaan että matka on äärimmäisen hyvä juttu eikä ajankohta sytostaatteja ajatellen ole välttämättä huonoin mahdollinen. Odotan siis reissua oikein innolla ja suurella jännityksellä. Olen myös harkinnut peruukin ottamista mukaan koska en selvästikään suostu uskomaan ettei se vain tunnu tai näytä kivalta - vieläkään. Kaipaisin vaan toisinaan vähän vaihtelua tälle kuulalle.
Tuli tänään mieleeni varsin hulvaton tilanne jonka sain kokea tuona railakkaana viikonloppuna josta aiemmin kirjoitinkin. Yksi ystävistäni mainitsi taksissa, että hänestä tulisi loistava "alaston taksikuski" ja pohdimmekin miten mainio bisnesidea se olisikaan. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen ettei alasti saa ajaa autoa, joten "vilauttava taksikuski" olisi myös yhtä pätevä idea. Kuvittelimme minut kuskin paikalle aamutakissa ja taksan noustessa tarpeeksi korkealle olisi vilautuksen aika. Vilauttaisin oikean puolen (leikattua) "rintaa" ja toteaisin yllättyneesti "voi hitsi - ei voittoa".
Saimme tästä äärimmäisen makeat naurut ja vuosia kertyi taas rutkasti lisää.
Huomenna olisi sitten verikoe -päivä ja ylihuomenna jo seuraava sytostaatti. Äitini lähtee tuekseni eikä minun taaskaan tarvitse mennä yksin. Onnea on välittävät läheiset <3
Jännittää kyllä valtavan paljon tulevat oireet. Mitähän ne yllätykselliset sytostaatit tällä kertaa minulle tuovat?
Nähtäväksi jää ja lupaan raportoida jokaisesta oireesta.
Olen viimeaikoina lukenut blogiani alusta ja voin rehellisesti sanoa, etten edes muista kirjoittaneeni kaikkea. Sitä on kuvitellut olevansa ihan täydessä latingissa koko ajan vaikka todellisuudessa olen varmaan mennyt melkoisessa sumussa rintasyövän ilmoittaessa itsestään. On kuitenkin suuri onni, ettei mitään henkisiä romahduksia ole tapahtunut koko matkani aikana.
Olen myös todella tyytyväinen että aloitin blogin kirjoittamisen heti alku vaiheessa, koska en mitenkään kykenisi muistamaan mitä mielessäni on liikkunut jos en olisi laittanut mustaa valkoiselle. Minulle jää siis itsellekin konkreettinen muisto tästä jännittävästä ja yllättävästä matkasta joka on opettanut niin paljon.
Tähän on hyvä lopettaa tältä päivältä ja toivottaa kaikille oikein hyvää yötä <3
Ihanaa kuulla että "elämä lymyilee taas"...olen lukenut päivityksesi mutta en ole jaksanut vastata kun sain yhtenä päivänä viestin erään rakkaan ihmisen pois menosta...no asia sikseen...ihanaa että äitisi lähtee tueksi <3 ja muista että sinulla on tukijoukkoja täälläkin <3
VastaaPoistaTodella suuret osanotot läheisesi poismenosta <3 Enkä suinkaan ole unohtanut teitä tukijoukkoja täällä blogin takana <3 Kuten olenkin sanonut, kaiken tämän tuen myötä pysyn järjissäni :)
PoistaEi tätä kukaan yksin jaksaisi....
Minä myötäelän niin vahvasti sinun elämääsi, että ihan itseäkin kummastuttaa. Kirjoitat ihanan rehellisesti kaikista asioista, ja niinhän se on paras kirjoittaa vaan itselleen :)
VastaaPoistaVoimia <3
Sanna
Kiitos Sanna kommentistasi <3
VastaaPoista