torstai 24. tammikuuta 2013

Pahaa oloa ja irtotissiasiaa

Hengissä ollaan - hädin tuskin. Eilinen meni melkoisissa olotuksissa. Olin taas niin kapeakatsoinen kun ajattelin, etten minä mitään pahoinvointeja saa. Otin lääkkeitä täydet annokset ja yritin napostella pikku syömisiä tiheästi. Kaikesta huolimatta haaveet pöntön halailusta oli päälimmäisenä mielessä. Ravasin sängyn ja sohvan väliä ja yritin nukkua pahaa oloa pois mutta unikaan ei tullut. Toisaalta ehkä hyvä niin koska uni tuli sitten illalla hyvin.
Lyhykäisyydessään olo oli siis aivan hirveä.
Aamulla nakitin miehen toimittamaan minulle (köyhän) aamupalan sänkyyn joten aamu alkoi näkkileivällä, lääkeannoksella sekä lasilla vettä. Siitä oli kuitenkin näemmä apua sillä olo oli ylösnoustessa niinkin hyvä että sain vähän siivottua. Jippii.

Nyt on pakko jakaa teille poikani mielikuvituksen tuotetta. Poikani (3v) kysyi minulta näin: "Äiti, saanko katsoa sitä sun tissiä joka irtoo?" Minä tietysti annoin, koska tämä on varmasti yksi poikani tapa käsitellä tätä hämmentävääkin asiaa. Enpä olisi uskonut miten railakkaat naurut tulen asiasta vielä saamaan.

Hetken tissiä pyöriteltyään hän lamspi luokseni näin:
Poikakin tietää missä äitin tissit sijaitsee ;)
Hetken kuluttua poika oli poistunut paikalta ja löysin tällaisen olkkarin lattialta:

Liikuttava näky
Tässä nähdään miten monikäyttöinen tuo kyseinen tissi onkaan ja kuinka hyvä mielikuvitus voi lapsella olla. Lupaan tulla raportoimaan, mikäli tissini matka jatkuu muihin ihmeellisiin paikkoihin.

Älkäät hyvät lukijat järkyttykö minun räävittömästä tavasta puhua/näyttää tähän irtotissiin liittyviä asioita. Olen huomannut, että siinä missä terveet ihmiset eivät juurikaan puhu avoimesti rinnoistaan, on minulta kadonnut täysin todellisuudentaju tämän asian suhteen. Nyt rinnat eivät olekaan enää mikään vaiettu puheenaihe vaan siitä näköjään kirjoitetaan jo julkisestikin. Tämän siitä saa kun tisseistä (tai lähinnä sellaisen puuttumisesta) tulee arkipäivää.

On muuten hienoa huomata miten itsetuntokin voi kasvaa tämän koko prosessin myötä. Olen ollut aina aika itsekriittinen ihminen enkä koskaan ole pitänyt itseäni mitenkään kauniina. En nyt varsinaisesti susirumanakaan koska en usko sellaiseen. Nyt kun minulta on leikattu pois toinen rinta ja pääkin ajettu kaljuksi - tunnen olevani varmempi ja vahvempi kuin koskaan.Toisten mielipiteillä ei ole enää niin suurta merkitystä. Kiitos myös teidän vahvan tukenne. <3

Tähän on hyvä nyt päättää ja toivottaa jälleen kaikille mukavaa päivää <3

12 kommenttia:

  1. Hahhahhaaa, ihana poika :D Lapset on niin välittömiä ja aitoja. Minustakin oli liikuttava näky tuo lelun päälle laitettu tissi, mitähän poika on tuossa miettinyt ja minkä virkaa se tissi siinä ajaa :D
    Lapsista saa voimaa ja paljon iloa <3
    Toivottavasti voit tänään paremmin, halit <3

    Kata

    VastaaPoista
  2. Miksi rintojen edes pitäisi olla vaiettu puheenaihe, siinähän ne ovat osa vartaloa kuin käsi tai jalkakin :)
    Toki ymmärrän, että sinulla hyvin saattaa olla hieman erilainen tapa suhtautua näihin tiettyihin ruumiinosiin, mutta minusta niistä yleisesti ottaen puhutaan usein kuin jokin tabu olisivat. Enkä ymmärrä miksi.

    VastaaPoista
  3. Ihana poika :) halit hänellekkin <3 lapset osaa olla luovia...no enempää en kerrokkaan jos kirjottasin omista mitä ovat tehneet tulisi romaani.. :) aurinkoisia päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja aurinkoista päivää myös sinulle <3

      Poista
  4. :) Voi jee, usko pois, saat vielä monet naurut tissistä. Meillä on jo tullut arkipäivää kun pyydän miestäni antamaan tissini. Sitä olen myös miettinyt, että jos pyytäisi nimmarin siihen irtotissiin... Saattaisi aiheuttaa hämmennystä.

    Hyvä, että asia on teillä luonnollinen ja siihen siten suhtaudutaan. Pois turha "häpeily".

    Mukavaa viikon jatkoa, toivottavasti olo jatkuu kohti parempaa.

    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Lapseni pitää kyllä huolen jatkuvasta naurunremakasta :) Nimmari irtotissiin olisikin mitä mainioin järkytystä aiheuttava tilanne :D

      Poista
  5. Ihan pakko kertoa sulle, kun tulit tuossa yksi aamu mieleen.

    Pomppasin melkoisen kiireisen aamun jälkeen autonrattiin ja ihmettelin, että no jopas jokin painaa reiden alla. Toppahousut ja legginsit jalassa, joten en oikein saanut niiden läpi tuntumaa, että mitäs ihmettä. Eikä auton penkissäkään mitään muhkua ollut. Ajelin töihin ja pukuhuoneen hiljaisuudessa tarkistin tilanteen - edellispäivän alushousuthan ne siellä oli mykkyrällä.

    Tuli mieleen tarinasi ylimääräisistä alushousuista, joita kannoit mukanasi pepussa. :D

    Tissiin liittyen tuli mieleen isoäitini, jolta poistettiin toinen rinta. Hän oli odotellut bussia ilmeisestikin jossain siellä Meilahden suunnalla ja pysäkille oli tullut toinenkin samoissa asioissa klinikalla ollut nainen. Olivat puhuneet irtotissistä ja proteesista (onko se nyt oikea sana?) ja tämä nainen oli rempsakasti todennut, että no kokeile, se proteesi on ihan ku oikea tissi. Ja mummohan testaamaan, että joo-o, kyllä vain. Olisin halunnut olla näkemässä ohiajavien autojen kuljettajien ilmeet kun kaksi keski-ikäistä naista seisoskelee pysäkillä tissiä puristelemassa ja innokkaasti nyökkäilemässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihuuu :D En siis olekaan ainoa jolle voi käydä "pikkuhousuäksidentti" :) Ja ihanaa kun kerroit tarinan isoäidistäsi. Nuo on vaan niin hauskoja tilanteita <3

      Poista
  6. No pitää minunkin kertoa sitten yks tissijuttu!:)Ystäväni poikakaveri oli viime kesänä uimarantavalvojana. Hänen luokseen oli rannalla pyyhältänyt hätääntynyt keski-ikäinen rouva joka selitti että voitko äkkiä uida kiinni hänen tissinsä kun aallot vie sitä koko ajan kauemmas eikä hän jaksa uida niin kauas! Siinä oli poika sitten hetken seisonut ja kysynyt että "anteeksi mutta uida kiinni MINKÄ?" No minun rintaproteesini,se kelluu jossain tuolla...selitti rouva. Ja kaveri pinkaisi järveen,ui rouvan tissin kiinni ja muistaa varmaan ikänsä tämän "hengenpelastustehtävän" ja jutulle on kyllä naurettu kanssa monet naurut!Oli kai siinä kelluessa luiskahtanu tädin proteesi jostain uikkarin taskusta pois.Mutta oikeestaan ihan hyvä että tällasia sattuu.Ne jotenkin arkipäiväistää ja tekee normaaliksi asioita,jotka koskettaa valtavan suurta määrää ihmisiä.Häviää turha kainous ja tabut! Sullakin on ihan loistava asenne ja tapa saada lapsetkin ymmärtämään asiat omalla tavallaan.Voimia sulle ja parempia oloja tulevina päivinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hyvänen aika mitkä naurut juuri sain. Erityisesti siitä mielikuvasta joka tuli tästä kyseisestä "ajelehtivasta tissistä" :))
      Kiitos tästä <3

      Poista