Ainutlaatuinen viikonloppu takana. Koska olotukset ovat olleet äärimmäisen hyvät ja minulle tarjoutui harvinainen lapsi-, sekä miesvapaa viikonloppu, päätin käyttää tilaisuuden kunnolla hyväksi.
Sain ystäviäni perjantaina luokseni saunomaan ja parantamaan maailmaa. Uskokaa tai älkää, korkkasin perjantain kunniaksi oikein siiderin - ja suljin sen sunnuntaina aamuyöllä. Hups!
Olen pelännyt alkoholin vaikutusta sytostaattien sivuvaikutusten kanssa enkä ole koskaan ollut muutenkaan alkoholin suurkuluttaja, mutta nyt päätin heittäytyä oikein villiksi ja maistella muutaman.
Sivuvaikutuksia ei tullut - eikä myöskään krapulaa. Normaali pikkuhiprakka. Tämä tiedoksi teille kaltaisilleni jotka miettivät onko alkoholin juominen sallittua hoitojen aikana. Sallittua se on, mutta ei kuitenkaan järin suositeltavaa. Ehdottomuus tulee vastaan päivää ennen sytostaattitiputusta jolloin alkoholia ei saa ottaa.
Pakko kyllä hämmästellä ihmisten käytöstä ja kommentointia - varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena. Kaksi kaljua naista ravintolassa on todellakin nähtävyys ja nyt se on todistettu. Lukemattomia "Näitkö!" "Kato lesboja!" - tyylisiä kommentteja häpeilemättä. Tähän asti olemme "tukikaljuni" kanssa kuunnelleet nämä kommentit sen enempää niistä välittämättä, mutta tänä viikonloppuna päätimme laittaa muutamat jauhot kommentoijille suuhun - hyvällä fiiliksellä.
Voitte kuvitella kuinka vakavaksi meni muutaman kommentoijan naama, kun täräytimme ilmoille sanan SYÖPÄ.
Viikonloppu meni siis nauraen, juhlien, jutellen ja tanssien. Kiteytettynä: Olo on äärimmäisen onnellinen <3
On vaikea selittää miten jollekin aivan tavallinen ravintolaviikonloppu ystävien kanssa voi olla minulle jotain ainutlaatuista.
Kiitos rakkaat ystävät kun teitte viikonlopustani ikimuistoisen niin yksinkertaisella tavalla <3
(Minun pienet yksinkertaiset ystäväni... kjehheh)
Tähän loppuun haluaisin vielä toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi ja kiittää jo olemassaolevia. Uusia lukijoita on tullut käsittämättömän valtava määrä ja moni rohkea on uskaltanut jättää tukensakin kommentin muodossa. Kiitos teille siitä. <3
Tulen huomenna kirjoittelemaan lisää - toivottavasti selkeämpiä - ajatuksia.
Tässä kaksi kuvaa viikonlopulta joista jälkimmäinen kertoo tunnelmat paremmin kuin tuhat sanaa.
 |
| Rakkaat |
 |
| Näillä mennään |
Olemme tavallisia ihmisiä. Syöpä ei muuttanut meitä ihmisenä. Meillä samat halut ja tarpeet. Syöpä vain osa meitä. Koitetaan nauttia niistä hyvistä hetkistä. Minullakin oli "hyvä" viikonloppu. Mieheni laittoi ruokaa ja taisin juoda vähän punaviiniakin. Se toki närästi. Se oli melkein, kun ennen...
VastaaPoistaOS
OS olet oikeassa! "Melkein kuin ennen" on meidän mittakaavassa jo todella suuri saavutus ja nautinto :) Vertaistsempit täältä! <3
Poistaluin tämän koko blogin läpi.olen sanaton,sanaton kaikesta tästä sinun positiivisesta asenteesta joka huokuu kaiken kirjoitustesi läpi. vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä <3 kaikkea hyvää sinulle,tulen varmana päivittäin kurkkaamaan kuulumisiasi <3
VastaaPoistaKiitos kannustuksestasi! :) On ilo kuulla, että positiivinen ajatusmaailmani näkyy kirjoituksissani. Murehtimalla en parane <3
PoistaAivan ihana ja koskettava blogi. Kiitos että jaat tietoa ja kokemuksiasi myös meille jotka emme moista pahaa ole kokeneet itse. Oma äitini menehtyi syöpään 2005 mutta muistan nuo ihanat positiivisuudet! Itsekkin lupauduin leikaa kaljun äitini tueksi ja halusin vielä vapuksi ostaa kummallekkin sateenkaaren väriset afro peruukit :D Kiitos kiitos ja vielä kerran kiitos.. Ihana asenne ja olkoot toipumisesi hyviä päiviä täynnä :)
VastaaPoistaJenni
Kiitos kauniista viestistäsi ja osanottoni äitisi kuoleman johdosta. <3
PoistaMoi!
VastaaPoistaKaveri äsken linkkasi fb:ssa jonkun toisen tahon kautta tämän sun blogin. Ja onneksi laittoikin, hienoa lukea miten jaksat nähdä päivien aurinkoiset puolet :) Sulla on selvästi mahtava ystäväporukkakin :) Menetin itse yhden ystäväni viime keväänä rintasyöpään, ikävä on joka päivä.
Toivotan sulle paljon hyvää oloa ja iloista mieltä, tsemppienergiaa ja kaikkea muuta mukavaa!! :)
Osanottoni ystäväsi puolesta ja iso kiitos kannustavasta viestistäsi <3
PoistaEräs ystäväni jakoi blogisi linkin omalla FB-seinällään, klikkasin tämän auki ja luin parissa tunnissa koko blogin läpi. Olen ikätoverisi, myös vuonna -85 nuori (paino sanalla NUORI) nainen, kuten sinäkin. Opiskelen myös hoitoalaa, ja blogisi sai omatuntoni huutamaan "TUTKI NYT SINÄKIN NE TISSISI PRKL JOKA KUUKAUSI MENKKOJEN JÄLKEEN!" Eipä se syöpä ikää katso.
VastaaPoistaJään lukemaan.
En vain siksi että tarinasi kosketti, vaan myös siksi, että musta huumori on <3 ja kirjoitustyylisi on ihan mahtava! Olen tirauttanut useat itkut ja nauranut välillä kyyneleet silmissä teksteillesi. Kiitos. Musta huumori ja läheiset ihmiset auttavat selviämään vaikka mistä p*skasta. Sinäkin selviät.
PS. Jos haluat tehdä vastavierailun, minä urputan täällä: http://kohtukuolemanjalkeen.blogspot.com
Siis olen jopa vuonna -85 syntynyt... :D
PoistaKiitos kauniista viestistäsi <3 Lähden tekemään vastavierailua :)
PoistaEipä kestä. On jotenkin ihanaa lukea sairauskertomusta, josta paistavat läpi toivo ja usko huomiseen, ja joka on kirjoitettu hyvällä tavalla kieli poskessa. :) Musta huumori rokkaa! JOS sairastuisin itse syöpään, käyttäisin varmasti hurttia huumoria yhtenä selviytymiskeinona. Koetahan jaksella siellä.
PoistaOli ihanaa lukea rentouttavasta viikonlopusta tanssin, muutaman siiderin ja ystävien merkeissä. Hihittelin myös ihmisten ilmeille, kun täräytit ilmoille sanan "syöpä". xD Ai niin, mutta eihän vakavasta sairaudesta kärsivän sovi pitää hauskaa, eihän...? ;)
Voimia viimeisiin sytoihin ja tuleviin sädehoitoihin. Ihan vain vinkkinä sädehoitojen varalle: kannattaa pitää huoli ihonhoidosta ja kunnollisesta rasvauksesta niiden aikana.
FB:n kautta minäkin tänne eksyneenä ja koukkuun jääneenä! Luin lähes kaikki kirjoitukset kerralla.
VastaaPoistaValtavan hienoa kuinka positiivinen olet kaiken keskellä, se varmasti myös auttaa pitkälle, ettei vaivu synkkyyteen ja vaan luovuta.
Toivon matkallesi todella paljon onnea, tsemppiä ja voimia. Aurinkoista kevättä (koska sehän on ihan kohta) :)
Kiitos kannustuksestasi <3
PoistaFB:n kautta eksyin minäkin tänne ja olen vaikuttunut lukemastani. Taistelutahto ja tsemppi on hurja, ja samalla tyylisi ajatella ja kirjoittaa elämästä herättelee siihen todellisuuteen, että paska voi pudota kenen tahansa niskaan iästä ja elintavoista riippumatta, ja on ihan asenteesta kiinni miten siihen suhtautuu, jääkö tuleen makaamaan vai pistääkö hanttiin niin maan perkeleesti!
VastaaPoistaMulla saattoi mennä ohi jos olit tässä välillä jo palannut aiheeseen, mut noihin alkupään kirjoituksiin joissa pohdit leikkausta ja koko rinnan poistamista ja myöhemmin koittavia korjaavia toimenpiteitä.. Niin halusin vain sanoa että olen kouluaikaan leikkuriharjoittelussa ollut plastiikan salissa jossa näitä rinnan rakennuksia tehtiin, ja aivan uskomattoman hienoja, kauniita ja luonnollisia niistä vaan voi saada kun omasta lihaksesta tehdään. Arvet jää tietenkin jonkin verran näkymään, mutta eiköhän se ole syövästä selvinneen arvista pienin. Voitonmerkki se on. Tsemppiä ja voimia taistoon! <3
Kiitos kommentistasi! :) Olen miettinyt paljonkin korjausleikkausta mutta minua hirvittää leikkausten määrä ja kun kyse on isoista leikkauksista, en tiedä onko se minun kohdallani tarpeellinen. Yhden kanssa pärjään varsin hienosti ja jos toinenkin jossain vaiheessa poistetaan, katsotaan sitten uskaltaudunko korjausleikkaukseen :)
PoistaIhana viikonloppu sinulla takana ja ihania, lämpöisiä viestejä olet saanut <3
VastaaPoistaTuli hyvä mieli itsellekin :)
Kata
Olen itse todella otettu tästä tuen määrästä <3
PoistaBongasin blogisi naamakirjasta ja luin kertaheitolla läpi, itkien ja nauraen. Minä luulin olevani positiivinen ihminen, mutta sinä viet sen ihan eri sfääreihin... :D Ja se jos mikä varmasti auttaa sinua toipumisessa. Kummisetäni sairasti varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin sairaudet ja eli silti yli seitenkymppiseks asti. Ilman iloisuuttaan ja positiivisuuttaan ei varmasti olis selvinny... Kirjoitustesi avulla pääsin käsiksi myös niihin ajatuksiin, joita äitini varmaan kävi läpi syöpä"tuomion" saatuaan, (joka sitten onneksi osottautui vääräksi.) Kiitos siitä!
VastaaPoistaJaksamista, kohtahan on jo kevät ja kesä! :) Palaan varmasti takaisin!
Emppu
Kiitos kannustuksestasi :) Kummisetäsi siis on hieno todistus siitä, että positiivisuus kantaa pitkälle.
PoistaOlen lukenut blogiasi melkein joka päivä. Itse olen syntynyt vuonna -77 (eli vielä rintasyöpäpotilaaksi nuori) ja minulla juuri joulukuussa päättynyt hoidot. En ole aikaisemmin kommentoinut lukemiani blogeja, mutta ehkä aika on nyt siihen kypsä. On todella hienoa, että jaat ajatuksiasi muiden luettavaksi. Tämä kaikki mitä käyt läpi kuulostaa niin tutulta. Nyt yritän itse asennoitua elämään taas ihanaa normaaliarkea ilman rintasyöpää ja ennen kuin huomaatkaan sinullakin on hoidot ohi ja ihana normaali arki edessä. Paljon voimia jäljellä oleviin hoitoihin, pian ne on ohi!!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta ja todella hienoa kuulla, että oma matkasi on nyt ohi! <3 Sitä "normaalia" arkea odotellessa....
PoistaIhanaa kuulla, että huonojen olojen välissä on oikein hyviä - paremmin sitä sitten taas jaksaa niitä huonompia:)
VastaaPoistaLuin blogisi melkein yhdeltä istumalta. Palasin monessa kohdassa omiin tuntemuksiini ja vuoteen 2008, jolloin sain oman rintasyöpädiagnoosini (myöskin nuorena, 34-vuotiaana). Mulla on vastaavanlainen kokemus ravintolaillasta: Baarimikko kysyi, että olenko hävinnyt jonkun vedon kun olen ajanut hiukseni pois. Vastasin voittaneen sytostaatikuurin. Aika hiljaiseksi mentiin baaritiskin toisella puolella. Mustan huumorin vilejely oli yksi tapa selviytyä.
VastaaPoistaNyt kaikesta on kulunut kohta viisi vuotta ja korjausleikkauskin tehty ja voin erinomaisesti. Toivon sulle kovasti tsemppiä ja voimia!!!!
Kiitos Piia kommentistasi! :) Hienoa kuulla selviytymistarinasi (lyhennetty versio) ja äärimmäisen loistava heitto baarimikolle :)) Saatanpa lainata ensi kerraksi :) Oikein tuhannesti tsemppiä sinullekin jatkoon! <3
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos tsempistä<3 Se pitää vielä lisätä että myös mun rs oli her2+, hormoni-, karannu yhteen imusolmukkeeseen. Uskomatonta mutta totta, synnytin terveen tyttövauvan toukokuussa 2011. Elämä on yllätyksellistä. Kyllä sinäkin tämän taiston voitat!!!!!
Poista