Tukkakriisi ja uintipohdintaa

Vain 5 päivää seuraavaan tiputukseen. Sitten olisi taas kolme viikkoa vierähtänyt että humpsis vain. Pakko myöntää, että nyt jännittää enemmän kuin kahdella edellisellä kerralla. Kaksi edellistä kertaa olen tiennyt tarkalleen mitä oireita tuleman pitää ja kuinka kauan ne kestää. Nyt en osaa arvioida yhtään mitä oireita juuri minä saan, millaisella teholla ja kuinka pitkään ne kestävät? IIK! Syvästi kuitenkin toivon, että oireet jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ei käy syöpäläisen elämä tylsäksi kun pidetään aika-ajoin jännityksessä.

Sain eilen lievän tukkakriisin. Olen ollut sinut kaljuni kanssa jo pitkän tovin, eikä minulla ole ollut mielestäni minkäänlaista kriisiä asian suhteen. Muistan jopa hehkuttaneeni kesällä kasvavaa siilitukkaa. Tämä kriisi liittyykin oikeastaan hiusteni kasvuun - ei niinkään kaljuun. Jos hiukset kasvavat keskimäärin 1-1,5cm kuukaudessa, saan toivoa edes polkkatukkaa vasta pienen ikuisuuden kuluttua. Puhutaan VUOSISTA! 

Eikä siinä suinkaan vielä kaikki. Jos haluaisin kasvattaa hiuksia tasaisesti joka puolelta tarkoittaisi se sitä, ettei niille voisi tehdä minkäänlaista välimallia vaan syksyllä minulla olisi hiuksissa vain ns. "siilipallo."

Mikäs sen hienompaa kuin olla (naapurin sanoja lainatakseni) kävelevä mikrofonin karvainen tuulisuoja.

TADAA!

Ihastuttavaa

Olen alkanut kaivata liikuntaa aivan valtavasti. Tällä hetkellä revin ilon vain metsälenkeistä koiran kanssa, mutta kaipaisin jotain lisää. Uiminen on ollut mielessäni paljon, mutta "pöpövaaran" takia yleisiä uimahalleja ei suositella sytostaattien aikana. Veriarvoni ovat olleet kuitenkin todella hyvät koko sytostaattijakson ajan, joten mieleni tekisi uhmata tätä sääntöä. Päiväkoti-ikäinen poikani pitää kyllä huolen, että altistun pöpöille jatkuvasti muutenkin.

Uimahallissa käyntiin liittyy kuitenkin myös huomioon otettavia seikkoja. Olen ymmärtänyt, että meitä rintasyöpäpotilaita varten on olemassa jonkinlainen uima-asuun kiinnitettävä merkki, joka sallii meidän saunoa myös uima-asu päällä yleisessä saunassa. Hienoa, että tällainen systeemi on olemassa. Olen miettinyt tätä asiaa melko paljon ja tullut kuitenkin siihen tulokseen, että itse en välttämättä tarvitse kyseistä merkkiä. En häpeile rinnattomuuttani ja varmasti jokainen nainen uimahallissa ymmärtää mistä on kyse. Lapset ovat sitten oma osastonsa. He ovat niin uteliaita ja spontaaneja, että saattaisivat hyvinkin esittää suoria kysymyksiä.

Ystäväni kysyi minulta jokin aika sitten mitä vastaisin jos uimahallissa vieras lapsi tulisi kysymään puuttuvasta rinnastani. Mielestäni oiva vastaus voisi esimerkiksi olla: "Minulla oli rinnassa pipi, joka piti leikata pois". Uskoisin, että lapsen tiedonjano olisi tällöin tyydytetty ja vanhempikaan ei jäisi kiusalliseen tilanteeseen. Sen kuitenkin olen päättänyt, että sanaa "syöpä" en mainitse vieraille lapsille, joiden taustoista ei voi tietää.

Tässä sitä miettii etukäteen kaikenlaista vaikka todellisuudessa tiedän suhtautumiseni asiaan vasta kun kokeilen.

Pakko kuitenkin myöntää, että tällä hetkellä saatan olla melkoisen pelottava näky kaljuna "titlooppina" uimahallissa. :) 

Sitten koskettavampaan aiheeseen. Näin eilen uskomattoman videon jonka haluan teille jakaa. Nuori syöpäpotilas toteutti viimeisen toiveensa ennen kuolemaansa ja meni rakastamansa miehen kanssa naimisiin vain 5 päivää ennen kuolemaansa.

Itkuvaroitus!

Näihin tunnelmiin <3