Tänään se sitten tapahtui. Ensimmäinen kaljun julkinen sormella osoittaminen ja huudahdus: "KATTOKAA!"
Kävimme tyttäreni kanssa McDonaldsissa syömässä syntiset hampurilaiset ja huomasin kaljuni aiheuttavan teini-ikäisissä henkilöissä pitkiä katseita. Yksi rohkea sieltä uskaltautui huudahtamaan osoituksen kera.
Onneksi joukossa oli yksi varsin välkky tapaus joka rohkealla ja jämäkällä äänellään totesi "syöpä se on. Kyl mä tiiän."
Tilanne oli melkoisen huvittava näin "syövän" silmin eikä aiheuttanut itsessäni juurikaan muuta reaktiota. Nyt sekin on sitten koettu. Jälkiviisaana olisin tietysti keksinyt muutaman mielenkiintoisen kommentin tilanteeseen itsekin. Säästämme ne ensi kerralle.
Kävin tänään mummuni luona aamiaisella sekä lounaalla. Pöytä oli lastattu täyteen mitä ihanampia herkkuja - kuten aina. Olipas ihanaa nähdä mummuakin pitkästä aikaa. Tästä tuleekin mieleeni jo aiemmin linkittämäni "Mummo-rap" :)
Mummu oli neulonut minulle joululahjaksi aivan ihanan vaaleanpunaisen pipon, johon oli nyt tehnyt vielä ihanan tuubikaulaliinan lisäksi. Kyllä kaljun taas kelpaa <3
Aamulla viedessäni 3 vuotiasta poikaani päiväkotiin sattui jotenkin hellyyttävä tilanne. Taustaa sen verran, että poikani kävi eilen veljeni vaimon "parturikäsittelyssä" ja peikkotukka sai kyytiä. Poika astui aamulla päiväkotiin sisälle, kumarsi (näyttääkseen päälakea lähempää) ja huudahti odottavalle yleisölle: "Kattokaa, mul on tämmönen uus tukka. Näin lyhyt. MuL ja äitil on nyt samanlaine" <3
Yleisön hiljaisuus jatkui - yllättäen.
Nyt valmistaudun nautinnolliseen - oireettomaan iltaan. Ei tämä ilta toki muuten arjesta poikkea, mutta fiilistellään nyt tätä oireettomuutta kun siihen on aihetta.
Mukavaa iltaa siis kaikille teille <3
Vahingossa löysin blogisi, vinkkasit siitä kaksplussassa apua kysyneelle ja minä luin samalla istumalla kaikki kirjoituksesi.
VastaaPoistaVoimia taisteluun, olen varma, että Sinä selviät voittajana.Olet hyvin valoisa ihminen ja uskon, että monelle on apua ja lohtua teksteistäsi.
Kaikkea hyvää Sinulle, lämpimin ajatuksin ja halauksin:
Kata, viiden lapsen äiti (kuuluu niihin luulotautisiin ja sietäisi siitä hyvästä saada potkun persuksilleen ;) )
Kiitos kommentistasi! :) Nämä tsemppaukset lämmittävät aina mieltä ja antavat lisäpotkua arkeen <3
PoistaEksyin myös blogiisi. Voimia ja jaksamisia! Sulla on mahtava perhe ja ystävät kun tukevat sinua noin paljon.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tsempeistä <3 Ilman tukijoukkoani en olisi näin hyvässä tilanteessa.
PoistaMoikka!:) Löysin blogisi jostain vahingossa ja nyt olen vähän aikaa seuraillut. Ihailen mieletöntä positiivisuuttasi ja asennettasi! Upeaa! Lähetän täältä ruudun toiselta puolelta hurjan paljon voimia ja jaksamisia!!<3
VastaaPoistaKiitos kovasti tsempeistä! :) Ihanaa kun te "hiljaiset lukijat" tulette esiin <3
PoistaKalju on kaunis. Itselläni lähti hiulset myös joulukuussa2010 sytohoitojen alussa. Leukemian pirulainen tuli kutsumatta kylään. Sairastuessani poika oli juuri täyttänyt 1. Nyt hoidot pikkuhiljaa loppumassa ja poika 3v. Voimia toipumiseen,Safiya
VastaaPoistaKiitos ja oikein paljon voimia hoitojesi loppurutistukseen! <3
Poista