Tänään onkin ollut äärimmäisen vauhdikas päivä. Sain vieraita serkuistani sekä kahdesta labradorin ilopakkauksesta. Kävimme siis koirien kanssa reippaalla lenkillä pellon ja metsän siimeksessä.
Reippaan lenkin jälkeen onkin sitten ruoka taas maittanut. On syöty nakkikeittoa, pannukakkua, uusi kierros nakkikeittoa ja pannukakkua. Tämän lisäksi väkersin vielä iltapalaksi sienivoileipiä. Namskis!
Eikä puhettakaan että nälkä olisi vielä lähtenyt.
Uskomattomat ovat sytojen voimat - ei siitä mihinkään pääse.
Oireet nostavat taas päätään vanhan kaavan mukaisesti. Makuoireita, näköoireita ja jalkasärkyjä. Tämän lisäksi väsymys yllätti hetki sitten ja olo käy taas turhan hitaaksi. Täytynee toivoa että olot alkaa taas nopeasti hellittämään.
Huomiseksi en olekaan suunnitellut (tietääkseni) mitään ja hyvä niin sillä nyt on aika taas parannella oloja ilman suunnitelmia.
Tapasin eilen vertaissiskojani illallisen merkeissä ja se jos mikä toi taas iloa iltaan. Ilta oli liian lyhyt (kuten aina) mutta sitäkin antoisampi. Tämä taas kuuluu siihen kategoriaan mitä ei pysty selittämään - vain kokemaan. Tässä siis taas yksi syy lisää miksi tämä matka on antanut enemmän kuin ottanut. Olen saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Näihin ihaniin naisiin jotka ymmärtävät jokaisen ajatukseni koskien matkaani.
Kun me rintasyöpäpotilaat keräännymme yhden pöydän ääreen, ei keskustelunaiheilla ole rajoja. Ei ole aihetta josta ei voisi puhua.
Sanoin juuri että tämä on asia jota ei pysty selittämään mutta yritin silti.
Kaikesta huolimatta haluaisin taas kiittää ihania vertaisiani että olette olemassa <3
Nyt ajattelin antaa luovutusvoiton syto-oireille ja siirtyä petiin.
Hyvää yötä <3
Reippaan lenkin jälkeen onkin sitten ruoka taas maittanut. On syöty nakkikeittoa, pannukakkua, uusi kierros nakkikeittoa ja pannukakkua. Tämän lisäksi väkersin vielä iltapalaksi sienivoileipiä. Namskis!
Eikä puhettakaan että nälkä olisi vielä lähtenyt.
Uskomattomat ovat sytojen voimat - ei siitä mihinkään pääse.
Oireet nostavat taas päätään vanhan kaavan mukaisesti. Makuoireita, näköoireita ja jalkasärkyjä. Tämän lisäksi väsymys yllätti hetki sitten ja olo käy taas turhan hitaaksi. Täytynee toivoa että olot alkaa taas nopeasti hellittämään.
Huomiseksi en olekaan suunnitellut (tietääkseni) mitään ja hyvä niin sillä nyt on aika taas parannella oloja ilman suunnitelmia.
Tapasin eilen vertaissiskojani illallisen merkeissä ja se jos mikä toi taas iloa iltaan. Ilta oli liian lyhyt (kuten aina) mutta sitäkin antoisampi. Tämä taas kuuluu siihen kategoriaan mitä ei pysty selittämään - vain kokemaan. Tässä siis taas yksi syy lisää miksi tämä matka on antanut enemmän kuin ottanut. Olen saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Näihin ihaniin naisiin jotka ymmärtävät jokaisen ajatukseni koskien matkaani.
Kun me rintasyöpäpotilaat keräännymme yhden pöydän ääreen, ei keskustelunaiheilla ole rajoja. Ei ole aihetta josta ei voisi puhua.
Sanoin juuri että tämä on asia jota ei pysty selittämään mutta yritin silti.
Kaikesta huolimatta haluaisin taas kiittää ihania vertaisiani että olette olemassa <3
Nyt ajattelin antaa luovutusvoiton syto-oireille ja siirtyä petiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti