Pahoinvoinnit ovat historiaa - ainakin toistaiseksi. Mahtavuutta!
Eilen aamulla jo suunnittelin jättäväni pahoinvointilääkkeet ottamatta koska olo oli noustessa lupaava, mutta koska pientä etomista alkoi aamun aikana ilmetä, päätin pelata varman päälle ja ottaa Primperania kuitenkin vielä eilisen päivän. Tänään on kuitenkin ollut niin hyvä olo että pahoinvointilääkkeet ovat jääneet kaappiin.
Muutenhan nämä CEF:t ovat olleet huomattavasti oireettomampia kuin Taxoteret. Ei kipuja, ei suuhaavaumia yms. Listahan on loputon.
Tänään tosin suuhun on tullut Taxojen kanssa yhtäläinen oire - tunne kuin hampaat eivät mahtuisi suuhun. Hampaat tuntuvat ahtailta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Tämäkin on kyllä tuttua jo edellisistä sytoista ja yleensä se tietää myös makumuutoksia suussa mutta niiden toivon pysyvän nyt minusta kaukana. Haluan maistaa herkkuja vastedeskin.
Herkuista puheenollen, kävin äsken "sytokrapularuokahimoissani" syömässä oikein ihanan metsästäjänleikkeen paikallisessa ravintolassa. Kyllä oli herkkujen herkkua! Elämässä pitää olla nautintoja - ettäs tiedätte :)
Olen myös himoinnut useamman päivän nyt Smash - karkkipussia. Tänään mies sitten yllätti kauppakäynnillään ja pölähti pussin kanssa kotiin. Nyt odotan vain oikeaa hetkeä rapistelulle. Voi näitä arjen pieniä onnen hetkiä. Hengissä siis ollaan edelleen koska herkut maistuu. Namnam!
Kävin eilen taas murehtimaan tulevaa "hoidotonta" aikaa ja niin paljon kuin hoitojen päättymistä odottaakin, tulee se varmasti olemaan yksi vaikeammista tilanteista tällä matkalla. Yhtäkkiä lääkärikäynnit, hoidot ja kontrollit loppuvat. Eivät vuosikontrollit tietenkään mihinkään katoa, mutta vuosi on pitkä aika odottaa seuraavaa "lisäaikaa". Kuinka tyhjän päälle yksi syöpäläinen jää kun kokonainen vuosi pitäisi mennä eteenpäin ilman tutkimuksia? Kuinka paljon "etäpesäkkeitä" tulen löytämään kyseisen vuoden aikana? Ja kuinka ihmeellisistä paikoista? Nimimerkillä "sormenpäästäkin etäpesäkkeen jo kertaalleen löytänyt."
Tiedän kyllä että tästäkin "suosta" noustaan hyvinkin nopeasti kun ei jäädä liikaa näitä asioita murehtimaan. Uutta potkua persaukselle vain niin jo ollaan taas matkan aurinkoisemmalla puolella.
Tähän hätään ei oikeastaan muuta kuin että kiitos rakkaat ja aktiiviset lukijat suuresta tuestanne <3
Älä vielä murehdi hoitojen jälkeistä aikaa. Se koittaa sitten kun koittaa, nyt elät vain hetki kerrallaan. <3
VastaaPoistaIhana mies sinulla, kun tuo sinulle herkkuja ja muutenkin pitää huolta.
Totta, murehtimiset pitäisikin jättää paljon pidemmälle tähtäimeen :) <3 Kiitos kommentistasi!
PoistaMiehelläni on, myös leikattu syöpä ja hänellä on nyt puolen vuoden välein kontrolli...seuraava ensikuun puolessa välissä...tuntuu, että puolivuottakin on pitkä aika. Ja mitä lähemmäs kontrolli tulee, sen vainoharhaisemmaksi MINÄ käyn....osaan onneksi pitää ajatukset itselläni....:)
VastaaPoistaOlen varma, että menee hyvin tuo hoitojen jälkeinenkin aika...älä murehdi♥
Kiitos kommentistasi ja oikein paljon tsemppiä teillekin jännittävään aikaan <3
PoistaHei Nunnuliina,
VastaaPoistaNetissä pyöriessäni löysin blogisi ja luin sen lävitse. Tutunoloisia fiiliksiä.....
Olen 42- vuotias rintasyöpäpotilas, kolmen +++ rintasyöpä - mikä tietää koko satsin hoitoja ja hormonihoidot päälle. Diagnoosin sain 3.10.1012, minut leikattiin 24.10.2012 (lumpectomia) ja sytostaatit alkoivat 4.12.2012. Ensimmäinen sykli (8 vkoa) takana ja tulevana perjantaina alkaa toinen (8vkoa) sykli, missä annetaan sytostaattia ja herseptiiniä....
Minua hoidetaan rapakon takana, joten hoitotoimenpiteet ovat hieman erialisia Suomeen verrattuna. Mukava lukea suomalaisten kanssasiskojen tuntemuksia!!!!!
Tsemppiä ja lippu korkealla! We are going to kick this cancer's ass Sister!!!!
Cheers and hugs!
Pippuri
Kiitos kannnustuksista "rapakon takaa" ja hirvittävän paljon tsemppiä sinullekin tulevaan 8 viikon rupeamaan! <3 Kyllä me nää pirulaiset nujerretaan - pikimmiten!! <3
Poista