tiistai 5. maaliskuuta 2013

Jumppaa ja kiitollisuutta

Uskomattomia ristiriitoja taas mielenpäällä. Jatkuvasti puhutaan siitä miten syöpä tulee ja muuttaa elämämme lopullisesti. Ei päivääkään etteikö asia olisi mielessä. Ja sitten olen minä, jolla tämä syöpä tuntuu unohtuvan siinä missä muutkin asiat. Tänään nimittäin unohdin käydä verikokeissa sytoja varten. Tuli oikein puhelua syöpäklinikalta että missä tyttö luuraa. Tämä on niin tyypillistä minua mutta pakko kai tämä on ajatella myös positiivisena asiana. Ihanaa että tämänkin asian voi joskus hetkellisesti unohtaa.
Edellisellä kerralla unohdin koko sytostaattihoidot ja menin varaamaan itselleni Ruotsin risteilyä ajattelematta lainkaan miten ajankohta osuu hoitojen kanssa yhteen. Hupsis!
 
Kuntoilu on alkanut iloisesti sillä kävin eilen ensimmäisessä bodypumpissa. Aivan käsittämättömän rankkaa mutta selvisin. Pidin painoina lähes koko tunnin vain 2 x 2,5 kg paitsi kyykkyihin uskaltauduin laittamaan 2 x 5kg. Muutaman kerran jouduin pitämään pari liikettä taukoa. Tunnista jäi kuitenkin kaikenkaikkiaan todella hyvä fiilis ja nyt on lihakset sopivasti kipeät.
Tänään sitten päätin nauttia vielä yhdestä "hyvä olo" - päivästä ennen sytoja ja menin nauttimaan Zumban rytmeistä. Hiki valui kuin pienellä sialla mutta olo on todella onnellinen. Zumban jälkeen tapahtui kuitenkin jotain minulle hyvin tyypillistä. Annoin jälkiruoaksi pojalleni puolikkaan Mars -patukan vähän niinkuin lohdutukseksi siitä että sisko saa herkutella luokkakaverinsa syntymäpäivillä. Poikahan ei tietenkään tykännyt tästä herkullisesta patukasta (äidin onneksi) joten mitä tekee juuri Zumbasta kotiutunut äiti: "No voi hitsi, äiti voi syödä sen". Kyllä taas kannatti zumbata ;)
 
Kesken tämän blogini kirjoituksen oveemme koputettiin. Kipaisin avaamassa ja ovella seisoi naapurimme tällainen yllätys mukanaan:
 
 
Kyllä taas vetää sanattomaksi. Aivan puun (tai tien) takaa tulee ennalta-arvaamatonta konkreettista tukea. Osaankohan ikinä itse olla yhtä huomaavainen? Kuinka teillä ystävät kalliit tulee tällaisia asioita edes mieleen? Olen sanaton (mutta en hiljaa) <3 Uskomaton on välittämisen voima.
Sisältö tietysti kiinnostaa monia ja viitaten edelliseen blogikirjoitukseeni vinkkiä on selvästikin otettu sieltä:
 
 
Leffoja aikuisille ja lapsille sekä vielä lukemistakin sohvan pohjalle. Jos tällä ystävän eleellä ei pärjää viimeisten sytohuurujen läpi niin millä sitten? Olen niin kiitollinen <3
Mitä tähän enää voi sanoa.... Näihin herkkiin tunnelmiin <3


14 kommenttia:

  1. Sullahan on ollut hyvät painot :) Ite kanssa kun aloittelin aikoinaan niin samoilla painoilla mentiin, kyllä se siitä kato lähtee.Tsemppiiiiii <3 Ihania ihmisiä kyllä sun ympärillä on. Toi jäätikkö leffa on varmaan ihan sairaan hyvä!:) Tahtois itekki nähdä sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aloitetaan "rapakuntopainoilla" ja katotaan mihin jumppa vie ;) Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  2. Ilman muuta tuo unohtaminen on positiivinen asia....:)
    Voi ihanuus mikä naapuri!!

    VastaaPoista
  3. Ihana paketti! Tosi huomaavainen naapuri sinulla<3.
    Tsemppiä viimeiseen rutistukseen. Jaksaa, jaksaa, jaksaa!

    VastaaPoista
  4. Mahtavan ylläripaketin olet saanut :)
    Tsemppiä loppurutistukseen, kannan sinua ajatuksissani mukana huomenna <3

    Kata

    VastaaPoista
  5. Vitsi miten ihania naapureita siellä asuu!! <3 Ja nyt ne on ohi!!! Ei muuta kun sohvan nurkkaan lepäilemään... :) Oot rakas! <3 <3 <3

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan!! <3 Kiitos säkin oot rakas siskoseni <3

      Poista
  6. Huippu naapuri kyllä sulla! Nyt lepäileen ja Onnewa! :)

    VastaaPoista
  7. Huh! On sulla mahtava naapuri! Hatunnosto hälle ja sulle nyt paljon jaksamista! Nyt se on takanapäin :). Nauti nyt naapurin paketin antimista <3

    VastaaPoista
  8. Oi vitsi mikä naapuri! Ihan käsittämättömän mieletöntä välittämistä. <3 Ja kaikki kun luulevat, ettei suomalaisia kiinnosta vähääkään toisten asiat.

    VastaaPoista