tiistai 6. marraskuuta 2012

Tunteet sinne ja tänne

Eksyin tänään puolivahingossa nuoren alle 30 vuotiaan rintasyöpää sairastavan naisen blogiin jolla syöpä on levinnyt ajan saatossa hoidoista huolimatta. Hänen viimeisin kirjoituksensa näyttää siltä, että se on myös hänen viimeinen kirjoituksensa.
Ensimmäinen reaktioni itkun jälkeen oli, että oli virhe lukea koko blogi tässä vaiheessa, mutta kun ihminen on utelias ja tiedonjano on suuri niin asiaa ei osaa ajatella järkevästi ennen kuin liian myöhään.
Nyt asiaa tarkemmin ajateltuna olen oikeastaan aika tyytyväinen että luin blogin juuri nyt.
Tämä uskomaton nuori taistelija kertoi helpotuksen ja hyvän olon tunteesta mikä hänet on jo vallannut. Ei pelkoa eikä paniikkia. Vain rauhallinen, kivuton olo.
Uskon siis, että mikäli itse koskaan joudun vastaavaan tilanteeseen, niin on toivoa vetää tämä rauhallisesti loppuun asti.
Lähdetään nyt kuitenkin siitä että minä nujerran kutsumattoman vieraan, eikä toisinpäin.

Naapurissani asuu nuori äiti joka sairastaa parantumatonta tautia (ALS). 
Uskomattoman epäreilu taakka nuorelle naiselle mutta hän kantaa taakan käsittämättömällä voimalla.
Olen niin onnellinen että olen saanut tutustua tähän ihanaan ihmiseen ja on hänen ansiotaan että pystyn elämään tämän oman sairauteni kanssa pääasiassa hyvällä fiiliksellä.
Se positiivisuus ja elämänilo mikä tästä ystävästäni huokuu on kadehdittavaa.
Olen siis oppinut häneltä paljon - jo ennen kuin edes tiesin sairastuvani. 
Nyt arvostan sitä vielä enemmän!
<3

Olen tässä kaipaillut taas kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Miehellä on niin hirveä työkiire, ettei tässä ole iltaisinkaan oikein aikaa olla edes kainalokkain. Tässä sitä nytkin istutaan vastakkain samalla sohvalla kummallakin omat tietokoneet omissa syleissään. Anna Puun -sanoja lainatakseni:

"Illalla kaksi omissa nurkissaan
Kalpea ruudun valo kummankin kasvoilla"

Valitettavasti yrittäjän työ on kuitenkin sellaista, että työt kulkevat mukana kotiin ja jos todella haluamme "laatuaikaa" meidän on poistuttava kotoa.
Perjantaina meillä on kyllä työpaikan pikkujoulut joten pääsemme irroittautumaan isommalla porukalla tästä arjesta.

On muutenkin aivan ihanaa ottaa yksi irtiotto ennen maanantain tuomiota!

Hyvää yötä kaikille <3

5 kommenttia:

  1. Ihanaa että pääsette yhdessä tuulettumaan <3

    VastaaPoista
  2. Muista, että JOKAINEN tapaus on erilainen. Kaikki ihmiset ovat erilaisia jo syntymästään saakkka, ei ole kahta samanlaista. Oman vaikutuksen ihmseen tekee kymmenet, sadat asiat;olosuhteet,mitä eläessään syö, juo, käyttää lääkkeitä, geenit ym.lisäksi JOKAINEN reagoi hoitoihin erilailla. Meistä jokainen on varmaan utelias ja penkaisee täältä koneelta yhtä sun toista kun eteen tulee kriisitilanne...ja kauhistuu...se on luonnollista!
    Oletkin mielestäni ollut jopa liian reipas! Takapakkeja tulee aivan varmasti, yhtä varmasti kuin hyviä hetkiäkin. Ja mikä pahinta, tiettyjen ajatusten kanssa on todella YKSIN.Vaikka ympärillä olisi kuinka rakastavia ja huolehtivia ihmisiä.
    Toivonkin ystäviltäsi ihan konkreettista apua sinulle, menkää siivoamaan, leipomaan, hoitamaan lapsia ym.vaikka vaan vähäksi aikaa. Näin saattaisi sinulle ja miehellesi löytyä kahdenkeskeistä aikaa. Ja muista se tärkeä asia: sinulla on lupa olla sairas.Jätä vähemmän tärkeät asiat tekemättä. Keskity parantamaan ja hoitamaan itsesi taas terveeksi.Lepäile! Sinua tarvitaan vielä nunnuliina <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi. Ystäväni ovat olleet avuksi enemmän kuin ikinä osasin edes toivoa. Tarjoavat lastenhoitoapua, ovat tulleet minulle kotiin kokkaamaan, ja tarjonneet siivousapuakin ;)
      Olen vain toisinaan hieman huono ottamaan apua vastaan varsinkin kun olo ei tunnu pääosin sairaalta vielä tässä vaiheessa...
      Nyt olen leikkauksen toipumisessakin jo voiton puolella :)

      Poista
  3. Tsemppiä maanantaille ja mukavia pikkuisia jouluja *<:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos nunnuliina jukisen blogin kirjoittelusta. Itsellä yksivuotiskontrolli takana ja voi todeta että hoidoista selviää hengissä. :) Ja jokaisen matka on omanlaisena. Sinulla on todella hyvä asenne ja ihminen on kokonaisvaltainen joten pidä mieli positiivisena hoitojen loppuun asti. Minä keskityin positiivisiin asioihin jolloin matka oli helpompi, ne negat ehtii sitten aikanaan käymään läpi. Tietoinen valinta taisi itseäni helpottaa paljonkin. Voimia nunnuliina! :)

    -Tee-

    VastaaPoista