Ajattelin tulla vielä jakamaan iltafiilikset - josko nämä olisivat hieman selkeämpiä kuin päivällä.
Valmistaudun tässä kohta nautiskelemaan hieman erilaista iltapalaani. Jodilla höystettyä varjoainetta nimittäin.
Pullon "habitus" antaa jo ymmärtää ettei iltapala tule olemaan kovin nautinnollinen.
Tämä nyt on kuitenkin vasta alkusoittoa näille epämiellyttäville kokemuksille.
Tänään verikokeessa istuessani sanoin näytteen ottavalle hoitajalle nämä kuuluisat sanat: "ei tähän varmaan koskaan totu" - teen niin joka kerta. Nykyään saan vain lisättyä siihen myös vielä lauseen "... vaikka pakko kai tähän on alkaa nyt tottumaan". Hermostumislause - jota tulen papattamaan jatkossa todella usein.
Piikitystä piikitysten perään. Puuh! Enää pelkkä sana "sytostaatti" ei olekaan vain mielikuva kaljusta, oksentavasta luurangosta, vaan ajatus jossa hoitaja on etsimässä lukemattomia kertoja (kipeästi) suonta ja sanomassa "hups".
YÖK!
Olin varannut itselleni proteesinsovituksen tiistaille, mutta täytynee huomenna perua sekin. Sytot tulivat jo nyt jyräämään sovittuja menoja.
On niin vaikea ajatella etten pysty sopimaan menoja tavalliseen tapaan. Ystäväni tosin tietävät etten ole muutenkaan kovin hyvin aikatauluista kiinnipitävää sorttia joten heille tämä ei varmasti tule poikkeamaan normaalista.
Ovat kestäneet sen tähänkin asti - kestäkööt nytkin :)
Nyt lähden laittamaan naperoille iltapalaa.
IHANAA ILTAA KAIKILLE!
<3
Voi Noora kun olen sanaton. On niin paljon kun haluasi sanoa mutta kun ei ole sinun kirjoittama taito niin ei ole. Paljon, paljon voimia sekä sinulle että perheellesi.
VastaaPoistaVoin vaan kuvitella miten vaikeata on kun ei voi sopia mitään mutta ystävät kyllä ymmärtävät että muutoksia tulee.
Ja pyydä apua, se on vähintä mitä voidaan tehdä.
Tsemppiä ja taas tsemppiä.
Terveisin Susann