Hyvällä meiningillä mennään edelleen. Eilen iltasella alkoi tulla alakroppaan lieviä kolotuksia. Aivan kuin lihassärkyä. Täysin siedettävässä määrässä joten vieläkään ongelmia ei ole tullut. Otin 1g panadolin ja sekin helpotti. Nyt kolottaa alaselkää - siedettävästi edelleen.
Kävin eilen taas normaalisti klo 23.00 aikoihin nukkumaan ja uni tuli jälleen nopeasti. Olen niin helpottunut ettei kortisoni valvota. Yöllä kaksi pikku "basillia" kipittivät viereen nukkumaan ja silloin meni puolisen tuntia että sain uudelleen unta.
Aamulla on taas tukkaa heilauteltu että "joko lähtee?" Tiedän kyllä varsin hyvin että pari viikkoa siihen voi mennä mutta olen jo tullut neuroottiseksi asian suhteen. Pakko koko ajan räpeltää ja heilautella :)
Pahempaa olisi herätä aamulla niin että hiukset jää tyynylle noustessani.
Nyt on aamuteet juotu, lapset lähetetty kouluun ja päiväkotiin joten minä lähden koiran kanssa pellolle nauttimaan pirtsakasta aamusta. Tänään on kortisonin viimeinen päivä joten katsotaan koska alamäki alkaa - vai alkaako?
Eilen vasta huomasin että nämä sytovälit on loppujen lopuksi tosi pitkiä. Eihän tässä välissä meinaa tapahtua mitään? Paitsi tietysti magneetti-, ja luustokuvat joulukuun alussa. Niitä siis odotellessa...
En ole stressannut niitäkään lainkaan. Jotenkin luotan siihen että epämääräiset kohdat ovat jotain aivan muuta kuin etäpesäkkeitä. Pään kuvaus tietysti hieman jännittää koska sitä ei ole vielä kertaakaan kuvattu - mutta olkoon sekin sen ajan murhe. En auta omaa tilannetta lainkaan pelkäämällä etukäteen.
Siispä uuteen päivään iloisella mielellä. Sitä samaa toivon myös teille kaikille <3
Haluaisin tässä kohtaa lähettää perheelle, ystäville ja muille tukijoille paljon kiitoksia olemassaolostanne!
KIITOS <3
Olet ihanan reipas! Käyn nopsaan lukemassa päivityksesi joka ilta ja nyt ennen töihin lähtöä piti vielä vilasta. Aika voi tuntua joskus pitkälle mutta omat sytot jaksotin kahteen erään, erä 1 doce ja erä 2 cef. Ja "pääset" herceptiinin vuoksi käymään viikoittain osastolla joten sekin kiva koska siellä pääsee höpöttelemään proitten kanssa. Munsta ennen hiusten lähtöä päänahka tuntui jomottovalta, vähän kuin ponnari olisi ollut tiukalla ja sitten muutamissa päivissä lähtikin kunnon tukkoina. En malttanut leikata hiuksia lyhyiksi salaa toivoessa olevani poikkeus hiusten pysyessä päässä mutta niin se ristiselkään oleva musta tukka lähti, sitä karvaa oli joka puolella. Ja jännäksi natisevaksi tyvi muuttui, vähän kuin barbin tukka. :D Joko olet ehtinyt peruukkia sovittelemaan? Näin talvella voi pitää myssyjä ja pipoja. Ostin glitteristä nipsupidennyksiä jotka kiinnitin pipoon niin ei tarvinnut peruukkia aina pitää. Myssy oli mukavampi varsinkin silloin kun päänahka oli arkana hiusten tippumisvaiheessa. Aurinkoista päivää sinulle rohkea nunnuliina. Täällä pidetään peukkuja jotta kaikki menisi hyvin. Ja niin kauan kun ei ole todettu etäpesäkkeitä tms niin niin kauan olet terve niiltä osin. Sama kuin synnytyksen lähestyessä ihmiset kertoo kaikenlaisia kauhuskenaarioita, turha simmosia on murehtia. Niin ja muuten se neulasta rokote aiheutti itselle niitä lihaskipuja, aivan kuin kovassa flunssassa. Menee ohitse muutamassa päivässä. Reipasta ja raikasta ulkoilua sinulle! :)
VastaaPoistaKiitoksia vielä kirjavinkistä! Laitoin tilaukseen.
-Tee